ARVOSTELU: Homefront (PC)

Tulevaisuudessa Koreat yhdistyvät ja hyökkäävät suuren elektromagneettisen pulssin avulla Yhdysvaltoihin valloittaen koko maan. USA:n armeijan lisäksi vihollisia vastaan taistelee erillinen vastarintaliike, jonka palvelukseen armeijan entinen helikopterilentäjä joutuu liittymään. Lentäjän tarkoituksena on avustaa polttoainekuljetuksen anastamisessa.

Homefront on ensimmäisestä persoonasta kuvattu vakavamielinen toimintapeli. Pelaajaa kuljetetaan tehtävästä toiseen pääasiassa raunioituneessa esikaupunkialueella. Yhdessä vaiheessa tunkeudutaan korealaisten pitämälle vankileirille hakemaan tietoja, jonka jälkeen käydään tutustumassa joukkohautoihin, ja lopuksi tuhotaan vihollisia fosforipommilla ja rynnäkkökiväärein.

Peli on tunnelmaltaan hyvä. On mielenkiintoista nähdä asukkaan perspektiivistä, millaiseksi elämä on muuttunut, kun vieras valtio on valloittanut kotiseudut. Vihollisia partioi kotikaduilla, ja jos asukas ei suostu lähtemään vihollisten matkaan, hänet teloitetaan kadulle. Pelaajasta ei yritetä tehdä maailmanpelastajaa, vaan pelaaja toimii yhtenä, mutta tärkeänä, jäsenenä tyhmässä. Peli tosin kärsii liiasta skriptauksesta. Paikasta toiseen ei pääse etenemään tai vihollisten määrä ei vähene vaikka kuinka tiputtaa korealaisia, jos seisoo vähänkin väärässä paikassa.

Moninpelissä on kaksi pelimuotoa: team deathmatch ja ground control. Ground controlissa tarkoituksena on pitää hallussa kartan tiettyjä kiintopisteitä. Pelihahmoa voi kehittää sotilasarvojen lisääntyessä uusien asein ja ominaisuuksin. Pelaajan ominaisuuksia voivat olla esimerkiksi lisäkranaatti tai piiloutuminen vihollisen UAV:ltä. Taisteluissa saaduilla pisteillä voi ostaa esimerkiksi ilmaiskun tai pienen taistelurobotin. Kentätkin ovat erilaisia ja mielenkiintoisia.

Homefront on ensimmäisestä persoonasta kuvattu tunnelmallinen toimintapeli. Pelaaja kuljetetaan paikasta toiseen osana ryhmää tavoitteena polttoainekuljetuksen anastaminen. Pelillä on pituutta, tai ennemminkin lyhyyttä, ainoastaan vajaa neljä tuntia, ja peli kärsii turhasta skriptauksesta. Moninpeli on mielenkiintoinen, mutta kärsii pelaajien puutteesta. Tällä hetkellä aktiivisia palvelimia on noin kymmenen kappaletta.

ARVOSANA: 7,5. (Arvosteluasteikko: 4-10.)

ARVOSTELU: Logitech K400

Kodin olohuoneen HTPC:n ohjaaminen on oma taiteenlajinsa. Selaimen tai pikaviestimen käyttö vaatii näppäimistöä tekstin tuottamiseen, ja hiirtä linkkien avaamiseen. Langaton hiiri on epäkäytännöllinen nojatuolin epätasaisella pinnalla, virtuaalinäppäimistön naputtelu on hidasta ja erillisen hiiren ja näppäimistön säilyttäminen vie tilaa. Huonossa tapauksessa langattomien laitteiden paristoja pitää vaihdella parin viikon välein.


Logitech K400 on noin 40 euron arvoinen langaton näppäimistö, jonka oikealle puolelle on sijoitettu tasohiiri. Näppäimistö on tarkoitettu etenkin HTPC-käyttöön.


Paketista paljastuu näppäimistön lisäksi tietokoneeseen liitettävä vastakappale, USB-jatkopalikka ja käyttöohjeet. Näppäimistön asetusten säätämiseen tarkoitettua ohjelmaa ei tule mukana, vaan se on ladattava Logitechin sivuilta.



Vajaan kuuden senttimetrin pituisen jatkokappaleen avulla tietokoneeseen liitettävää vastakappaletta voidaan siirtää kauemmaksi USB-portista. Pienen pieni vastakappale tukee Logitech Unifying -tekniikkaa. Yhteen vastakappaleeseen voidaan kytkeä jopa kuusi Unifying-tekniikaa tukevaa näppäimistöä tai hiirtä. Tiedonsiirto hoituu AES-salattuna 2,4 GHz:n tekniikalla, ja kantomatkaa luvataan jopa 10 metriä.


Näppäimistön koko kokonaisuudessaan on noin 35cm x 14 cm ja pituus A:sta Ä:hän 19,7cm (vertailuksi G15:n 20,4cm). Painoa paristoineen on 400g. Tasohiiren koko on n. 7,5cm x 5cm. Tasohiiren alla on kaksi hiiren nappia. Näppäimet ovat samantyyliset kuin läppäreissä, eli matalat.

Tasohiiri tukee monikosketusta, mutta rajoitetusti. Kahdella sormella tasoa pyyhkimällä voidaan sivua vierittää ylös, alas tai sivuille. Muita monikosketustoimintoja K400 ei tue.


Näppäimistön vasemmassa yläkulmassa on napit äänenvoimakkuuden säätämiseen, verkkoselaimen käynnistämiseen ja reunimmainen nappi toimii hiiren vasempana nappina. Tämän napin avulla esimerkiksi tekstin maalaaminen ja kopioiminen on helppoa.


Enter-nappi on kutistettu turhan pieneksi.


Yhdeltä sivulta löytyy virtakytkin, jota voidaan käyttää näppäimistön sammuttamiseen, tai sen parittamiseen vastakappaleen kanssa. Näppäimistön sammuttaminen on kuitenkin turhaa, koska Logitech lupaa paristojen käyttöajaksi jopa 12 kuukautta.



Näppäimistön alla on paristoluukku, johon mahtuu kaksi AA-kokoista paristoa. Tilassa voidaan myös säilyttää Unifying-vastakappale.


Näppäimistö on suunniteltu siten, että sitä voidaan säilyttää pystyasennossa tilaa säästäen.






Logitechin sivuilta ladattavan ohjelmiston avulla voidaan mm. tarkkailla paristojen lataustasoa, poistaa käytöstä tiettyjä näppäimiä, määritellä pikanäppäimiä, joita käytetään painamalla yhtä aikaa FN- ja yhtä funktionäppäintä ja määritellä tasohiiren asetuksia. Vaikka ohjelmalla on poistettu hiiren kiihdytys käytöstä kokonaan, jonkin verran kiihdytystä esiintyy, tosin ei ongelmaksi asti.

Käytössä ei ongelmia ilmennyt, vaan näppäimistö toimi niin kuin pitikin. Kirjoittaminen on helppoa, koska näppäimistö on lähes täysipituinen, tasohiiri toimii tarkasti, jos ei oteta huomioon pientä kiihdytystä, vaikka se on otettu pois käytöstä, ja kantomatkaa on riittävästi. Ainoaksi suuremmaksi puutteeksi voidaan lukea hiiren keskinapin puute. Verkkoa selaillessa tulee usein avattua linkkejä keskinapilla välilehtiin, mutta K400:lla se pitää tehdä joko kakkosnapin valikon tai InstaClick-Firefox-lisäosan avulla. InstaClickin avulla hiiren oikea nappi avaa linkit suoraan uuteen välilehteen. Ohjelmoitavia nappejakin on 11 kappaletta, joiden avulla tietokone voidaan laittaa vaikkapa lepotilaan.

Logitech K400 on edullinen tasohiirellä varustettu HTPC-näppäimistö, jolle kantomatkaa luvataan lähes 10 metriä ja paristojen käyttöikää 12 kuukautta. Dokumenttien vierittäminen käy kätevästi monikosketusta tukevan tasohiiren avulla. Käytössä laite toimi hyvin, mutta hiiren kolmas nappi olisi ollut tervetullut näky.

ARVOSANA: 9. (Arvosteluasteikko: 4-10.)

ARVOSTELU: The Witcher 2: Assassins of Kings (PC)

Sokeaksi munkiksi naamioitunut salamurhaaja tappaa kuninkaan samalla lavastaen Geraltin, pelin päähahmon, tappajaksi. Asiaa selvitellessä samainen salamurhaaja kidnappaa Geraltin naisystävän ja häviää kuin tuhka tuleen. Näin alkaa tämän vuoden toistaiseksi eeppisin toimintapainoitteinen roolipeli.

The Witcher 2 on kolmannesta persoonasta kuvattu roolipeli. Geralt on ammatiltaan hirviönmetsästäjä, jolle suurinkaan vihollinen ei ole este, pelkästään hidaste. Vihollisia kukistaessaan hän turvautuu tehokkaisiin aseisiin, haarniskoihin, taikuuteen ja ennen taistelua juotuihin taikajuomiin. Taikajuomat voivat lisätä esimerkiksi aseen tehoa, auttaa näkemään pimeässä tai auttaa parantumaan nopeammin taistelun aikana.

Parempia varusteita hankkiakseen Geralt voi ostaa kylän sepältä varusteen piirustukset, hankkia tarvittavat raaka-aineet ja antaa sepän takoa varusteet korvausta vastaan tai poimia ne kaatuneilta vihollisilta. Samalla kaatuneilta vihollisilta voi löytyä muutakin hyödyllistä, kuten taikajuomien raaka-aineita. Taikajuomien valmistamisen Geralt taitaa itse. Ainoastaan vaaditaan juoman resepti, jonka voi ostaa kylässä liikkuvilta kauppiailta, ja tarvittavat raaka-aineet. Taisteluista ja vihollisten kukistamisesta saa kokemuspisteitä, joita käytetään hahmon kehittämiseen. Kehittämiseen varattuja pisteitä saadaan kuitenkin hyvin rajallinen määrä, joten jo pelin alkuvaiheessa on hyvä päättää halutaanko pelihahmosta kehittää hyvä miekkataistelija, maagi tai taikajuomien tuntija.

Pelimaailma ei ole kokonaan avoin. Maailma koostuu lähinnä kolmesta eri alueesta. Yhdellä alueella vietetään tietty aika juonen tehtäviä suorittaen, jonka jälkeen siirrytään seuraavalle alueelle. Alueilla voi suorittaa päätehtävien lisäksi sivutehtäviä, tai vaikkapa heittää noppaa kapakassa muiden siellä aikaa viettävien kanssa. Sivutehtävätkin ovat miellyttävän mielenkiintoisia ja erilaisia. Pelimaailmasta on pyritty tekemään elävä, joten ihmisten, haltioiden ja kääpiöiden lisäksi alueelta löytyy ties millaisia luonnon asukkaita trolleista lähtien.

Grafiikaltaan peli on upea ilmestys. Tekstuurit ovat tarkkoja ja valojen ja varjojen käyttö on ilmiömäistä. Ääninäyttelyssä ei ole moittimissa ja paikoitellen musiikit ovat korvia hiveleviä.

The Witcher 2: Assassins of Kings on mielenkiintoisella ja hyvin eteenpäin vievällä juonella varustettu toimintapainoitteinen roolipeli. Tehtävät ovat mielenkiintoisia ja erilaisia, grafiikassa tai äänimaailmassa ei ole valittamista ja pelattavuus on hyvää. Pelistä ei suuremmin ole pahaa sanottavaa lukuun ottamatta hypyn puutetta, jolloin on kuljettava polkuja pitkin ja juonen sivuhaarojen mutkikkuutta. Keskusteluissa tulee esiin useita henkilöitä ja paikkojen nimiä, jotka eivät sano pelaajalle mitään, jos ei ole pelannut pelin ensimmäistä osaa tai ollut muuten riittävän tarkkana. Juonen ymmärtämisen kannalta tämä ei suuremmin haittaa. Pienistä puutteistaan huolimatta Witcher 2 on ehdottomasti hankkimisen arvoinen peli tarinavetoisista roolipeleistä kiinnostuneille.

ARVOSANA: 9+. (Arvosteluasteikko: 4-10.)

ARVOSTELU: Portal 2 (PC)

Neljä vuotta sitten julkaistu Portal toi uuden ominaisuuden peleihin: mahdollisuuden luoda ja kulkea teleporttien kautta. Nyt pelistä on julkaistu lisäominaisuuksilla varustettu toinen osa.

Portal 2 on ensimmäisestä persoonasta kuvattu pulmapeli. Pelin alussa päähahmo herää konttiin rakennetusta huoneesta vuosien nukkumisen jälkeen. Kontti kuuluu suuren tutkimuslaitokseen, jonka henkilökunta on hävinnyt ja rakennus pahasti rapistunut. Päähahmon on kuljettava eteenpäin tutkimuslaitoksen käytävillä ja selvittävä tutkimuskammioiden läpi aseinaan teleportteja luova ase ja oivalluskyky.

Teleportteja luova ase ampuu kaksi porttia, joiden läpi voi kulkea. Esimerkiksi kuilun toiselle puolelle voi ampua yhden portin ja toiselle puolelle toisen portin. Kävelemällä portien läpi pääsee kuilun toiselle puolelle. Pelin tehtävät eivät ole kuitenkaan näin helppoja, ja kammioista selvitäkseen täytyy käyttää päätään.

Uusina ominaisuuksina peli tuo mm. kolme erilaista geeliä. Oranssi geeli nopeuttaa lattialle laitettuaan pelaajan juoksuvauhtia, sininen auttaa hyppäämään korkeammalle ja valkoiseen geeliin voi ampua portaaleja. Toisena uutena ominaisuutena on sylinterimäinen voimakenttä, joka voi kuljettaa pelaajaa, tai muita objekteja, paikasta toiseen.

Portal 2 tarjoaa pulmanratkaisua muutamaksi tunniksi. Kenttien vaikeusaste nousee vähitellen, jolloin pelaaja on sisäistänyt aiemin esitellyt ominaisuudet ja pystyy helpommin omaksumaan uusia. Juoni on mieleenkintoinen, ja sitä viedään sopivan vauhdikkaasti eteenpäin.

ARVOSANA: 9-. (Arvosteluasteikko: 4-10.)

ARVOSTELU: Fallout: New Vegas: Honest Hearts (PC)

Honest Hearts on Fallout: New Vegasin toinen lisäosa.

Pelin päähamo lähtee karavaanin mukana kanjoneista tunnettuun Zionin kansallispuistoon. Puistoon päästyään karavaani joutuu väijytyksen kohteeksi, ja kaikki muut päähamoa lukuunottamatta tapetaan.

Ympäristönä Zion on kaunis paikka. Jylhät kanjonit peittävät ympäristön, tähtitaivas valaisee öisin ja uutena ominaisuutena lisäosa esittelee vesisateen. Tähän ne hyvät puolet loppuvatkin. Juoni, jonka pääideana on saada eräs alueella asuva ryhmittyvä turvattua vihollisryhmältä, on tylsä. Tehtävät koostuvat lähinnä tavaroiden hakemisesta tai vihollisten kukistamisesta. Tutkittavaakaan pelialueella ei suuremmin ole.

Honest Hearts on noin parituntinen lisäosa Fallout: New Vegasiin. Juoni on tylsä, kuten tehtävätkin. Alueena kanjoneista koostuva Zion on aavikkoon verrattuna virkistävä kokemus. Ainoina hyvinä puolina lisöosa selvittää Legioonan kuolleksi oletetun perustajan, Burned Manin, kohtalon ja nostaa kokemuskattoa viidellä.

ARVOSANA: 6,5. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: TP-LINK TL-PS310U

Tietokoneiden määrän lisääntyessä kotona hyvin pian tulee tarve saada tulostin jaettua kaikille koneille. Tulostin voidaan jakaa joko epäkäytännöllisesti yhden tietokoneen kautta, jolloin jakavan tietokoneen on oltava aina tulostuksen aikana päällä tai erillisellä tulostuspalvelimella.



TP-LINK TL-PS310U on noin 40 euron hintainen tulostuspalvelin USB-liitännäisille tulostimille. Tulostimien lisäksi palvelimeen voidaan liittää muitakin USB-laitteita, koska tulostuspalvelimeen kytketyn USB-laitteen ja tietokoneen välille luodaan virtuaalinen USB-portti.

Paketin etupuolelta selviää laitteen valmistaja, malli, kolmen vuoden takuu ja laitteen käyttötarkoitus. Paketin takapuolelta selviääkin tarkemmin, mihin kaikkeen parin tulitikkuaskin kokoinen laite kykenee. Palvelin tukee neljää USB2.0-laitetta erikseen hankittavan USB-hubin kautta, saa IP-osoitteen joko automaattisesti tai käsin syöttämällä ja tuettujen laitteiden määrä on laaja. Palvelimeen voidaan siis kytkeä tulostimien lisäksi monitoimilaitteita, ulkoisia kiintolevyjä, muistitikkuja, USB-kaiuttimet tai webkamera.


Paketista paljastuu tulostuspalvelimen lisäksi virtalähde, ohjevihkonen ja ajurilevy. Uusimmat ajurit kannattaa ladata suoraan valmistajan sivuilta.


Laitteen etupuolella on liitin virtalähteelle, 100-megainen verkkoliitin ja ledi, joka palaa USB-laitteen ollessa kytkettynä palvelimeen.


Takana on yksi USB-liitin, johon voidaan liittää maksimissaan neliporttinen USB-hubi, jolloin palvelin saadaan tukemaan neljää eri USB-laitetta. Palvelimen sivussa on reset-painike.



Palvelimen perään hankittiin Deltacon n. 5 euron arvoinen passiivinen USB-hubi. Hubiin yhdistettiin kolme laitetta: Brother HL-2030 -lasertulostin, Canon PIXMA MP150 -monitoimilaite ja Kingston DataTraveler 1G -muistitikku.



Palvelimen ajureiden asentaminen onnistui helposti 64-bittiseen Windows 7:aan. Ennen kuin aiotaan kytkeä USB-laitteet palvelimen perään, kannattaa USB-laitteet kytkeä suoraan jokaisen tietokoneen perään vuorotellen USB-laitteen ajureiden asentamista varten. Tällöin saadaan varmistettua USB-laitteen ajureiden asentuminen oikein. Jos ajureita aletaan asentamaan tulostuspalvelimen yli, saattaa asennus epäonnistua. Tämä johtuu siitä, että palvelin katkaiseen yhteyden tietokoneen ja USB-laitteen välillä, kun 30 sekuntia on kulunut ilman tiedonsiirtoa.

USB-laitteet keskustelevat ainoastaan yhden tietokoneen kanssa samaan aikaan. Tästä syystä tulostuspalvelimen USB-laitteeseen on kytkeydyttävä mukana tulevalla ohjelmalla aina, kun USB-laitetta halutaan käyttää. Yhdistäminen onnistuu helposti tehtäväpalkissa olevan ikonin kautta. Oikealla hiiren näppäimellä saa avattua valikon yhdistämistä varten (alempana oleva kuva) tai tuplaklikkaamalla vasempaa näppäintä aukeaa ylempänä oleva ikkuna, jonka kautta yhdistäminen onnistuu. Onneksi palvelin osaa yhdistää ja katkaista yhteyden tulostimeen automaattisesti, kun tietokoneella halutaan tulostaa. Muita laitteita käytettäessä yhdistäminen on suoritettava manuaalisesti.

Jos USB-laite on yhdistetty johonkin toiseen tietokoneseen, palvelimen mukana tulleella ohjelmistolla on mahdollista lähettää vapautuspyyntö toisen tietokoneen käyttäjälle. Vastapuoli voi halutessaaan vapauttaa laitteen tai sitten ei.

Palvelinta voidaan hallita joko mukana tulleella ohjelmistolla tai web-selaimella. Käytännössä ainoa hyödyllinen asetus on IP-osoitteen muuttaminen joko staattiseksi tai dynaamiseksi.

Palvelimen nopeutta käytännössä testattiin kahdella tapaa. Ensimmäisessä testissä USB-tikulta kopioitiin 83,8 Mt:n kokoinen tiedosto. Suoraan tietokoneeseen kytkettynä aikaa kopiointiin meni 6 sekuntia (14,0 Mt/s), palvelimeen kytkettynä 16 sekuntia (5,2 Mt/s). Kirjoitusnopeutta tikun suuntaan mitattaessa muistitikun oma nopeus oli hidastava tekijä. Tulostusnopeutta testattiin tulostamalla tästä dokumentista kymmenen ensimmäistä sivua. Sivut tulostuivat samaan vauhtiin tulostimen ollessa suoraan tietokoneseen tai palvelimeen kytkettynä.

TP-LINK TL-PS310U on noin 40 euron hintainen tulostuspalvelin, johon voi liitää maksimissaan neljä lähes mitä tahansa USB-laitetta. Tulostuskäytössä palvelin toimii niin kuin pitää, mutta suurempia tiedostoja muistitikulta tietokoneelle siirrettäessä nopeus jää huomattavasti pienemmäksi kuin tikku suoraan tietokoneeseen kytkettäessä. Periaattessa palvelinta käyttämällä voisi kiertää USB-kaapelin n. 5 m:n maksimipituusrajoituksen, mutta yhteyden toimivuuteen ja vakauteen kannattaa suhtautua varauksella.

ARVOSANA: 8-. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: Fallout: New Vegas: Dead Money (PC)

Dead Money on Fallout: New Vegasin ensimmäinen lisäosa.

Pelihahmon radio ottaa sanoman, jonka mukaan hänet on kutsuttu uuden kasinon avajaisiin. Matkalla autioon kaupunkiin pelihahmo kolkataan ja kaulan ympärille laitetaan pommipanta. Panta räjähtää, jos yksikin kolmesta muusta kaupungissa olevista henkilöistä kuolee, panta ottaa tarpeeksi häiriöitä ympäri kaupunkia ripotelluista kaiuttimista tai pelihahmo ei tottele "omistajansa" käskyjä. Tehtävänä on etsiä kolme muuta henkilöä, jonka jälkeen voidaan siirtyä itse kasinoon selvittämään minkä takia juuri nämä henkilöt on kutsuttu paikalle, ja mitä pommipantojen asettaja haluaa saada näiden henkilöiden tekevän.

Pelin alku on hieman luontaantyötävä graafisen olemuksen, pitkäveteisyyden ja painostavan tunnelmansa takia. Kaupunki hehkuu punaisen eri sävyissä, ja siellä on paikoitellen myrkkypilviä, jotka tappavat muutamassa sekunnissa. Myrkyn lisäksi kaduilla on ansoja ja tallustelevia haamuja. Niiden tappamiseen vaaditaan silpomista, jotta saadaan estettyä haamujen uudellen herääminen. Kasinoon sirryttäessä peli muuttu mielenkiintoisemmaksi, koska päästään tutustumaan muiden pelihahmojen taustoihin ja juonen eri käänteisiin.

Dead Money on painostavalla ilmapiirillä varustettu noin viiden tunin pituinen lisäosa Fallout: New Vegasiin. Ensi alkuun peli saattaa tuntu tylsähköltä ja vaikealtakin, mutta hyvin pian juoni alkaa muuttua mielenkiintoisemmaksi.

ARVOSANA: 7,5. (Arvosteluasteikko 4-10.)