ARVOSTELU: F.E.A.R. 2: Project Origin (PC)

F.E.A.R. 2:n tapahtumat alkavat hieman ennen alkuperäisen F.E.A.R.-pelin loppua. Michael Becket lähetetään iskuryhmineen rutiinitehtävälle, mutta ydinräjähdys muuttaa suunnitelmat.

FEAR 2 on kauhuelementeillä varustettu FPS-räiskintä. Pelaajaa kuljetetaan putkimaisesti käytävästä toiseen räiskien vastaantulevia vihollissotilaita. Taistelujen lisäksi hahmo näkee hallusinaatioita alastomasta Alma-tytöstä ja muista yliluonnollisista henkilöistä. Ohutta juonta, joka kertoo armeijan pieleen menneestä supersotilaskokeilusta, kuljetetaan pelialueelle jätetyissä tiedonpalasissa, joita pelaaja voi halutessaan keräillä ja lueskella.

Pelin hyvä äänimaailma luo paikoitellen kammottavan ilmapiirin taistelujen lomaan. Varsinaisia säikyttelykohtauksia pelistä ei löydy vaan peli koostuu puhtaasta räiskinnästä ja taistelukohtauksien välisistä painostavista kohtauksista. Grafiikka ei ole mitenkään ihmeellistä, ja vastapainona peli pyörii hyvin vanhemmalakin koneella. Tekoäly on kohtalaista ja aseet ovat tarpeeksi tehokkaita. Bullet time -tyylinen hidastusmahdollisuus antaa mahdollisuuden räiskiä vihollisia hengiltä ennen kuin ne huomaavat edes pelaajan läsnäoloa. Moninpelikin on tavanomasita: deathmatchia ja lipunvaltaamista pienehköillä kentillä.

F.E.A.R. 2: Project Origin on tavanomainen kauhupainotteinen räiskintäpeli. Pelaaja kuljetetaan käytävästä toiseen räiskien vastaantulevia vihollisia. Pelattavaa rittää pariksi illaksi, mutta niinä tunteina peli ei käy tylsäksi. Pelaajan mielenkiintoa saadaan pidettyä yllä kauhuelementtien ja räiskintäkohtauksien hyvällä tasapainolla.

ARVOSANA: 8. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: ACE CWC101 - langaton näppäimistö ja hiiri

HTPC:n käyttö sohvalta tai nojatuolista on hankalaa pelkän hiiren tai kaukosäätimen avulla. Tällöin langaton näppäimistö ja hiiri tuovat huomattavasti helpotusta viihdenautintoon.


Varsina tuntematon valmistaja ACE on tuonut markkinoille noin 25 euron arvoisen langattoman hiiren ja näppäimistön sisältävän setin. Vaikka tuotetta ei varsinaisesti markkinoida kotiteatterikäyttöön, sen huomaa selvästi näppäimistön pienuudesta.

Paketista selviää, että hiiri ja näppäimistö käyttävät tiedonsiirrossa 2,4 GHz:n taajuutta, eli tiedonsiirto ei kärsi infrapunan tai Bluetoothin rajoitteista. Hiiren optisen sensorin tarkkuus on 800 dpi ja näppäimistö on slim-mallia.


Varsinaisten tuotteiden lisäksi paketista paljastuu paristot, ohjekirjanen, ohjelmisto-CD ja vaihdettavat näppäimet tanskan- ja norjankieliseen layoutiin.


Näppäimistön leveys on noin 42,5 cm ja pituus 20 cm. Rannetuki on integroitu, jolloin sitä ei saa irroitettua. Näppäimistön reunoilta löytyy multimedianäppäimiä äänen voimakkuuden säätämiseen, sen mykistämiseen, ohjelmien käynnistämiseen ja koneen lepotilaan laittoon. Normaalit kirjainnapit ovat standarkikokoisia, mutta muissa napeissa on tilaa säästetty. Etenkin enterin ja backspacen pienuus häiritsee ja deleten asettaminen alariville. Jostain syystä näppäimistöltä löytyy myös läppäreistä tuttu fn-näppäin, jolle ei kuitenkaan ole tässä näppäimistössä mitään käyttöä. Näppäimistön oikealla puolella on täysikokoinen numeronäppäimistö.

Näppäintuntuma on läppärinäppäimistön ja normaalinäppäimistön välimaastosta. Näppäimet ovat hieman jämäkät ja samalla hiljaiset. Näppäimistö on itsessään tukevahkon tuntuinen.


Hiiri on muotoilultaan symmetrinen, tosin perusnappien lisäksi hiiren oikealta puolelta löytyy kaksi nappia peukalolle. Sensori on optinen (LED), jonka tarkkuus on 800 dpi. Pelikäyttöön hiiri ei sovellu, koska vähänkään nopeassa liikkeessä hiiren kursori pysähtyy täysin. Normaalikäytössä tästä ei ole haittaa.


Hiiri takaa.


Tiedonsiirrosta tietokoneen ja langattoman hiiren ja näppäimistön välillä vastaa USB-porttiin laitettava lähetin/vastaanotin. Signaali eteni hyvin viiden metrin matkan osittain lasisen ja osittain puisen oven läpi.


Mukana tulevalla ohjelmistolla pystyy määrittelemään osalle multimedianäppäimistä toiminnon. Painamalla esimerkiksi talon kuvaa esittävää näppäintä, nettiselain aukeaa. Huonona puolena ohjelmiston mukana tulee OSD, joka näyttää näytöllä äänenvoimakkuuspalkin äänenvoimakkuutta säädettäessä. OSD:tä ei saa poistettua käytöstä.


Ohjelmistolla pystyy myöskin määrittelemään hiiren nappien toiminnot. Valitettavasti toiminnot on valittava listasta, eikä itse pääse määrittelemään nappeja haluamikseen.

ACE CWC101 on langaton ja edullinen näppäimistö ja hiiri -yhdistelmä. Settiä kannattaa harkita HTPC:n hallintaan, mutta tavallisessa työpöytäkäytössä se on turha lähinnä pienten enter- ja backspace-näppäinten ja väärässä paikassa olevan deleten takia. Pelikäytössä hiiri on huono sensorinsa takia. Kotiteatterikäytössä näppäimistö ja hiiri toimivat hyvin. Näppäimistö on tukevahko, mutta samalla "pieni". Multimedianäppäimet helpottavat ohjelmien käynnistämistä ja äänenvoimakkuuden säätämistä.
ARVOSANA: 7,5. (Arvosteluasteikko 4-10.)


Ajurilevy:
Mediafire
Hotfile
2Shared
Uploading
Fileserve

ARVOSTELU: Colin McRae: DiRT (PC)

Ensimmäinen, vuonna 1998 julkaistu, Colin MacRae Rally oli varmasti siihen aikaan paras PlayStationille julkaistu rallipeli. Kesällä 2007 julkaistiin sarjan kuudes osa, DiRT.

Colin MacRae DiRT keskittyy off-road-tyyliseen kilpa-ajamiseen. Ajoneuvoja on lähes laidasta laitaan: hiekkakirpuista Pikes Peakin valloittajiin ja kuorma-autoihin. Radat sijoittuvat eri puolille maailmaa, kuten USA:han, Saksaan ja Japaniin. Valitettavasti Suomea ei pelistä löydy.

Kuten pelin nimestä voi päätellä pelin radat ovat päällystämättömiä. Mukana on toki asvaltoituja super special -tasoja ja jotkin normaalitkin radat ovat osittain päällystetty asvaltilla. Radat perustuvat tosimaailmaan, ja jopa osa Pikes Peakin rataa on mallinnettu.

Pelin uratilassa pääsee ajamaan erilaisilla autoilla erilaisia ratoja pitkin. Hiekkakirpulla hypitään epätasaisessa hiekkaisessa maastossa ja WRC-autoilla ajetaan erikoiskokeita. Kilpailuista saaduilla pisteillä avataan uusia ratoja, ja palkintorahoilla uusia ja tehokkaampia autoja ja niihin erilaisia teippauksia. Pituutta uratilalla on noin kahdeksan tuntia. Uratilan lisäksi pelistä löytyy noin kolmen tunnin pituinen Championship-pelitila, jossa ralliautoa ajamalla pyritään voittamaan sarja kilpailuja. Lisäksi pelissä on mahdollista ajaa erillisiä ratoja yrittäen rikkoa rataennätyksiä. Ennen kilpailun alkua autoa on mahdollista säätää ja korjauttaa syntyneitä vikoja.

Ajotuntuma on arcademaisen hauska. Täysin puhdasta arcadea peli ei ole, mutta ei myöskään simulaatiota. Autot ovat erilaisia ajettavia, joten kuorma-auton ajaminen ei tunnu samalta kuin ajaisi nopeaan ajoon tarkoitettua WRC-autoa. Jarrutusvoimaa autoissa on hieman liian paljon. Grafiikka on hienon näköistä, mutta bloomia on lisätty peliin likkaa. Sitä saa onneksi vähenettyä netistä löytyvällä pienellä ohjelmalla. Peli pyörii pääosin hyvin, mutta jos radalla on useampi auto samaan aikaan, pientä nykimistä saataa esiintyä tehokkaammallakin koneella. Äänissä ei ole valittamista, mutta paikoitellen kartanlukijan nuotit tulevat liian myöhään, eli keskellä mutkaa tai jopa sen jälkeen.

Colin McRae: DiRT on tälläkin hetkellä yksi parhaimmista rallipeleistä. Autot ja radat ovat monipuolisia, tekoäly OK eikä graafisessakaan ulkoasussa ole paljoakaan valittamista.

Arvosana: 8,5. (Arvosteluasteikko 4-10.)