Hiiri on pakattu tyylikkäseen pakettiin, jonka saa avattua tarkastellakseen hiirtä ennen ostopäätöstä. Pakettiin on printattu hiiren ominaisuudet: 4000 dpi:n lasersensori, 32 kilotavun sisäinen muisti profiileita varten, 9 nappia, 1000 Hz:n USB polling rate ja mahdollisuus päivittää firmware.
Paketista paljastuu itse hiiren, jonka voi liittää vain USB-porttiin, lisäksi ohjevihkosia ja kaksi tarraa.
Ensimmäistä kertaa käyttäessäni hiirtä laitoin sen Logitech G11 -näppäimistön USB-porttiin. Jostain syystä koneen käynnistyessä hiiren sensori ei alkanut toimimaan, ainoastaan napit toimivat. Ratkaisuksi hiiren liitin piti irrottaa näppäimistön liittimestä ja kytkeä uudelleen.
Kun hiirtä pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan huomio kiinnityi hiiren keveyteen. Painoa on ainoastaan noin 130 grammaa. Painoa ei pysty erillisillä painoilla muuttamaan. Toisena huomio kiinnittyi turhan jämäköihin sivunappeihin, joita on kaksi kappaletta kummallakin puolella. Hiiri on muotoiltu sekä vasen- että oikeakätisille. Etummainen peukalonappi on omalle kädelle tässäkin hiiressä hieman liian kaukana, mutta oikealla puolella olevia nappeja pystyi kohtalaisen hyvin operoimaan pikkurillillä. Oikean ja vasemman hiirennapin sekä rullan tuntuma ovat hyviä.
Hiiren käyttökään ei ole ongelmatonta. Hiiren lasersensorilla on pahoja ongelmia eri hiirimattojen kanssa. Käytin hiirtä ensin QPad EC-R -matolla, jonka pinta on musta ja muovinen. Hitaasti piirtämällä ympyrää kursori teki muutaman pikselin kokoisia skippailuja. Esimerkiksi hiiren kehää piirtäessä kursori saattoi siirtyä noin 10 pikselin verran suoraa horisontaalisti, ja kulma oli piirtämishetkellä noin 45 astetta. Kangasmatolla skippailua ei tuntunut olevan, mutta foorumeilla hiiren on sanottu tekevän virheliikkeitä nappia painettaessa käytettäessä kangasmattoa. Tämä tosin saatta johtua korkeasta tarkkuudesta ja maton painumisesta. Ratkaisuksi skippailuun Razer on suositellut tarran poistamista sensorin ympäriltä...
Vihdoin kun pääsi testaamaan hiirtä tositoimissa eli Call of Duty 4:n taistelukentillä, ongelmia tuli lisää. G9:ään verrattuna ukkoja kaatui samaan malliin kuin ennenkin, mutta jälleen yksi ongelma tuli esiin: sivunappeja pidettäessä pohjassa hiiren ohjelmisto ei rekisteröi nappien olevan pohjassa. Eli, jos tarkoituksena on keittää kranaattia parin sekunnin ajan painamalla hiiren sivunapin alas, Lachesis keittämisen sijaan heittää kranaatin nappia painettaessa pohjaan.
Lachesis takaoikealta ja -vasemmalta.
Rulla ja sykkivä Razer-logo ovat sinisiä (saatavilla myös valkoisena), jotka voi kytkeä ohjelmistosta pois päältä.
Ohjelmistosta voi muuttaa herkyyksiä, kiihdytystä, nappien toimintaa ja luoda makroja ja sovelluskohtaisia profiileja. Hiireen määritellään viisi eri herkkyyttä (dpi switcher), joita voi muuttaa dpi up ja dpi down -napeilla. Jostain syystä ne viisi herkkyyttä on oltava, eikä esimerkiksi kahta voi tiputtaa pois. Tästä syystä, jos haluaa käyttää vaikkapa 800 ja 2500 dpi:n herkkyyksiä yhteen nappiin on bindattava 800 dpi:n herkkyydenvaihto ja toiseen 2500 dpi:n. Jos joutuu viiden eri herkkyyden välillä leikkimään kahden napin avulla, menee hommassa helposti sekaisin.
Ohjelmistosta löytyy makromanageri, jolla voi nimensä mukaisesti luoda makroja. Valitettavasti näppäinlyötien väliin pystyy laittamaan ainoastaan 50 ms:n (tai sen kerranaisten) viivästyksiä (delay). Jos on tarvetta 20 tai 35 millisekunnin viivästyksille, niitä ei voi laittaa.
Hiiren omaan muistiin mahtuu 5 eri sovelluskohtaista profiilia.
Logitech G9, MX518 ja Razer Lachesis.
Razer Lachesis on luokaton pelihiireksi. Ongelmia on sensorin käynnistymisessä, kovalla alustalla kursorin skippailussa, nappien toiminassa ja ohjelmistossa. Firmwarena hiiressä oli versio 1.64. Sivunapit ovat jäykähköt, mutta niihin joko tottuu tai sitten ei. Lachesis on kasa sitä itseään.
ARVOSANA: 4. (Arvosteluasteikko 4-10.)
