ARVOSTELU: NEC LCD22WV

Littunäyttöjen hinnat ovat tippuneet parin viime vuoden aikana rajusti, joten isomman näytön hankkiminen ei tule kalliiksi.


NEC LCD22WV on 22-tuumainen 1680x1050-resolutiolla varustettu TN-paneelillinen laakuvanäyttö. Hintaa näytöllä on noin sata euroa. Laatikosta saadaan selville näytön koko, valoteho 300 cd/m^2, kontrastisuhde 1000:1 ja vasteaika 5 ms.


Paketista paljastuu virtajohto, käyttöohjeet ja ajurit, D-SUB-kaapeli sekä kaapelipidin.


Näyttö on pääväriltään hopea.


Napit on sijoitettu eteen, joten niitä on helppo käyttää. Näytön valikosta voidaan muuttaa mm. kirkkautta, kontrastia ja päävärien tasoja.


Näytön takana on VESA-kiinnityspisteet ja liittimet sähkölle ja näyttökaapelille. Näytössä on ainoastaan analoginen D-SUB-liitin, eikä lainkaan digitaalista DVI- tai HDMI-liitintä.


Tehdasasetuksilla kuva on aivan liian kirkas, mutta pienellä säätämisellä kuvan saa kohtalaisen hyväksi. Analogisen liittimen kautta siirretyn kuvan kuvanlaatu rippuu lähteestä. Liitin näytön ensin vanhahkoon HP:n läppäriin ja testasin kuvanlaatua. Näytössä vasemmassa ylälaidassa oli hieman värinää, mutta muuten kuva oli hyvä. Tämän jälkeen liitin näytön pöytätietokoneeseen, jossa näytönohjaimena on GeForce GTX 260. Kuvanlaadussa ei ollut mitään valittamista. Värinöitä ei näkynyt ja teksti oli pikselintarkkaa.

Output lagin selvittämiseksi laitoin toisen näytön kloonattuna NECin rinnalle. Toisena näyttönä käytin S-paneelilla varustettua Samsung 226BW:tä, jonka output lag on periaatteessa olematon. Menin eräälle nettisivulle, josta löytyy millisekunnin tarkkuudella juokseva laskuri. Käynnistin laskurin ja otin digikuvia näytöistä parikymmentä kappaletta ja vertasin näytöissä olevia aikoja toisiinsa. NECin output lag oli keskimäärin (keskiluku) 20 ms.

Pelikäytössä häntimistä ei ilmennyt. Värien osalta näyttö on ok tasoa, mutta 226 BW:n tasolle en pienellä säätämisellä päässyt. Positiivisena asiana liukuväritestissä (mustasta valkoiseen) värisävyt toistuivat lähes portaattomasti verrattuna 226BW:hen. Valovuotoa on jonkin verran, ja se on tasaista.

NEC LCD22WV on ok-tasoinen budjettiluokan 22-tuumainen laajakuvanäyttö peruskäyttöön. Värit toistuvat hyvin eikä vasteajassa tai output lagissa ole paljoakaan valittamista. Ainoana huonona puolena voidaan pitää analogista näyttöliitintä, jolloin kuva voi väristä. Hyvää näytönohjainta käyttäessä kuva toistuu hyvällä todennäköisyydellä virheettömästi.

ARVOSANA: 8. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: Logitech Driving Force GT

FPS-pelien pelaamiseen parhaat välineet ovat näppäimistö ja hiiri, tasoloikkien pelaamiseen pädi ja autopelien tietenkin ratti ja polkimet.


Logitech Driving Force GT -ratti ja poljinpaketti maksaa edullisimmillaan noin 66 euroa. Ohjainta myydään pelkästään PS3:n omistajille eikä PC-yhteensopivuudesta paljoakaan hiiskuta. Kuitenkin Logitechilta löytyy tukea myös PC:lle.


Paketista löytyy ratin ja polkimien lisäksi ainoastaan virtalähde ja käyttöohjeet.


Itse ratti on 11-tuumainen ja kumipäällysteinen force feedback -ohjain. Force feedback pyrkii antamaan pelaajalle palautetta muun muassa tien pinnasta ja luiston häviämisestä. Ratista löytyy PlayStationin ohjaimesta tutut napit muutamin lisäyksin. Ratin keskellä on valaistu GT-logo, joka voi toimia vaikkapa tööttinä, punainen 24-asentoinen rulla, jolla voi säätää auton asetuksia lennossa ja sen keskellä on starttausnappi. Ratin oikealla puolella on kaksiasentoinen (eteen ja taakse) vaihdekeppi.

Ratista lähtee kolme johtoa: USB- ja virtajohto sekä johto polkimille. Kaapelisotkua olisi helpottanut, jos rattiin tulisi pelkästään yksi kaapeli polkimilta.

GT tukee 40-900 asteen kääntösädettä. Toisin kuin edeltäjässään, Driving Force PRO:ssa, GT:ssä ei rautapohjaista lukkoa 200 asteelle. Kun kääntösäteen raja tulee vastaan, force lisääntyy jonkin verran, mutta sitä ei välttämättä pelin tiimmellyksessä huomaa lainkaan.

Force feedback tarjoaa hyvän tuntuman tien pinnasta. Kanttareiden yli ajaminen tärisyttää rattia ja renkaiden irtoamisen tiestä tuntee pienentyneenä forcena. Ratin kasvanut kokokin on huomattavasti miellytävämpi edellisen version 10-tuumaiseen verrattuna.


Ratin takana on rattivaihteet, joilla vaihteita voi vaihtaa ellei halua käyttää ratin oikealla puolella olevaa vaihdekeppiä. Ratin kiinnitys paksuhkoonkin pöytään onnistuu helposti ja ilman työkaluja Driving Force Pro:n tapaan.


Polkimet ovat muoviset, ja niissä on vain kaasu- ja jarrupoljin. Tuntuma on ok, jarrupolkimessa on hieman enemmän vastusta kuin kaasupolkimessa.



Logitechin sivuilta on mahdollisuus ladata ohjelmisto ratille. Sen avulla voidaan määrittää ratin asetuksia, kuten kääntösädettä, nappien bindauksia ja pelikohtaisia asetuksia.

Testasin rattia Race 07 - The Official WTCC Game -pelissä. Kaikki napit oli mahdollisuus bindata, jolloin nappeja sai määriteltyä omiin tarpeisiin tarpeeksi.

Logitech Driving Force GT on edullinen force feedback -rattiohjain. Sitä markkinoidaan pelkästään PS3-yhteensopivana, mutta valmistajan sivuilta on ladattavissa ohjelmisto, jolla ratin lähes kaikki napit saadaan PC:llä käyttöön (jotkut pelit tukevat kaikkia nappeja). Force feedback -palautteet toimivat hyvin, eikä huonoa sanottavaa ratista oikein löydy. Ainoat huonot puolet ovat johtojen lukumäärä ja rautapohjaisen lukon puuttuminen 200 astelle, mutta sen kanssa tulee toimeen pienellä totuttelulla.

ARVOSANA: 9. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: Verbatim Pro Series 16 GB SDHC-muistikortti

Muistitikkujen ja -korttien hinnat ovat nykyään suhteellisen edullisia. Kameraan lisämuistin hankkiminen on täten halpaa.


Verbatim Pro Series 16 GB on 16 gigatavun kokoinen SDHC-muistikortti, jonka luokitus on class 6 eli luvattu siirtonopeus on vähintään 6 Mt/s. Class 6 on tosin korkein luokka, joten nopeammille korteille luokittelusta ei ole hyötyä. Tällöin valmistajat käyttävät CD-asemista tuttua luokittelua. Esimerkiksi 6 Mt/s vastaa 40x:ää. Hintaa kortilla on noin 26 euroa.


Kortti on normaalin SD-kortin kokoinen.


Muistikortti kytkettiin USB-väyläiseen muistikortinlukijaan ja testattiin siirtonopeudet. HD Tunella lukunopeus on 19,2 Mt/s ja access time 1,4 ms. Kirjoitusnopeutta testattiin siirtämällä 1260 Mt:n kokoinen tiedosto kiintolevyltä muistikortille. Aikaa kului 102 sekuntia eli siirtonopeus oli 12,3 Mt/s.

Verbatim Pro Series 16 GB SDHC-muistikortti on edullinen 16 gigatavun SDHC-muitikortti esimerkiksi digikameroihin. Siirtonopeus on kohtalaisen hyvä kirjoitusnopeuden ollessa 12,3 Mt/s.

ARVOSANA: 9. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: Cryostasis: The Sleep of Reason (PC)

Cryostasis tech demo oli vakuuttava esitys. PhysX-tekniikkaa hyödyntäen saatiin muun muassa muutettua veden virtauksen suuntaa. Nyt itse peli on tullut kauppoihin.

Ydinreaktorilla varustettu jäänmurtaja osuu jäävuoreen pohjoisnavan lähettyvillä. Venäläinen meterologi lähetetään tutkimaan tapausta. Paikalle päästyään Nesterov huomaa, että asiat eivät ole hyvin. Aluksen miehistö on joko kuollut tai muuttunut jääzombeiksi.

Cryostasis on tyypiltään ensimmäisestä persoonasta kuvattu selviytymiskauhupeli. Pelaaja ohjastaa päähahmoa pitkin jäänmurtajan käytäviä tappaen eteen tulevia hirviöitä ja selvittäen mitä on tapahtunut. Aluksen törmäykseen johtavia asioita kerrotaan pelaajalle flashbackkien avulla. Vähän väliä pelaaja löytää aluksesta ruumiin, ja sitä koskettaessaan pääsee menneisyyteen selvittämään henkilön kohtaloa. Jos flashbackin saa läpäistyä ruumis häviää, ja peliä pääsee jatkamaan.

Peli koostuu lähinnä pelkästään flashbackeistä, jääzombeista ja tylsistä, jäisistä jäänmurtajan tiloista. Eteenpäin päästäkseen täytyy selvittää flashbackkejä tai sitten perinteisesti painaa nappeja. Energiaa saadakseen hahmon täytyy lämmitellä kuumien objektien, kuten hehkulamppujen, luona. Jos ei lämmittele tarpeeksi, kuolee.

Tech demossa ollutta mahdollisuutta veden virtauksen muuttamiseen ei ole. Joissain kohdissa pelaaja voi laittaa lämmitysjärjestelmiä päälle, joka johtaa siihen, että huone alkaa sulaa ja jäät tippuvat katosta. Vesi virtaa seiniä pitkin, mutta lattialle osuessaan se häviää kokonaan. Grafiikka ei ole mitenkään ihmeellistä, eivätkä äänetkään.

Cryostasis: The Sleep of Reason on tylsä peli. Pelaaja kuljetetaan jäisissä jäänmurtajan käytävissä ampuen vastaantulevia jääzombeja. Juonikin on perushuttua. Tech demossa olleita PhysX-efektejäkään ei käytetä pelissä tarpeeksi, joten peli kannattaa unohtaa kaupan hyllyyn.

ARVOSANA: 6. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: Grand Theft Auto IV (PC)

GTA-peleissä vapaa maailma ja mahdollisuus sen tutkimiseen vapaasti on koukuttanut pelaajia. Uusin teos ei tee poikkeusta.

Serbialainen Nico Bellic saapuu Liberty Cityyn serkkunsa houkuttelemana nauttimaan paremmasta elämästä. Määränpäässä selviääkin, ettei ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella, ja selvitäkseen täytyy alkaa tekemään töitä. Työksi Nicolle kelpaa lähes mikä vain vihollisten listimisestä autojen varastelemiseen.

Ensimmäinen asia, jonka huomaa peliä aloittaessaan, on autojen muuttuneet fysiikat. Niitä on pyritty muokkaamaan realistisimmiksi lisäämällä painoa, joten autojen ohjaamiseen täytyy kiinnittää enemmän huomiota edellisiin osiin verrattuna. Pelin edetessä Nico solmii ystävyyssuhteita muiden pelihahmojen kanssa. Heitä miellyttääkseen hahmojen kanssa täytyy viettää kahdenkeskistä aikaa esimerkiksi juopottelemalla tai pelaamalla biljardia. Kaverit tietenkin soittelevat vähän väliä Nicon kännykkään pyytäen viettämään iltaa, ja jos pyyntöön kieltäytyy, he eivät enää pidä Nicosta yhtä paljon kuin ennen.

Pelimaailma on laaja ja se sijoittuu Liberty Cityyn. Maaseutua ei ole edellisen pelin tapaan yhtään, vaan katuja reunustavat pilvenpiirtäjät. Pelaaja voi liikkua pelimaailmassa autolla, moottoripyörällä, helikopterilla tai veneellä. Pelin alussa maailma ei ole kokonaan tutkittavissa, muta pelin edetessä muut saaret avautuvat.

GTA IV on hyvin tarinavetoinen. Pelin alussa Nico tekee töitä serkkunsa kanssa samassa taksifirmassa, mutta vähitellen suhteita luotuaan Nico pääsee sisään Liberty Cityn pahaan maailmaan. Hän tutustuu muun muassa poliisiin, joka haluaa päästä eroon tietyistä henkilöistä ja muihin alamaailman henkilöihin.

Grafiikka on kohtalaisen näköistä, mutta käsittämättömän raskasta. Peliä hyvin pyörittääkseen tarvitaan neliydinprosessori, mutta asetuksia muuttamalla heikompitehoisella koneellakin pääsee pelaamaan joten kuten. Musiikki ja ääninäyttely on edellisosiin tapaan huipputasoa.

Grand Theft Auto IV ei yllä ihan edellisosien tasolle. Juoni on kohtalaisen kiinnostava, mutta pelimaailma on tylsähkö. Äänet ansaitsevat kiitosta, mutta pelin raskaus saattaa tuhota peli-ilon. Pelattavaa pelistä löytyy vähintään 30 tuntia.

ARVOSANA: 8. (Arvosteluasteikko 4-10.)