ARVOSTELU: Fallout 3: Operation Anchorage (PC)

Operation Anchorage on Fallout 3:n ensimmäinen lisäosa, joka sijoittuu nimensä mukaisesti Yhdysvaltain Anchorageen.

Pelaaja lähetetään simulaattorilla Alaskaan taistelemaan USA:n joukoissa paikan vallottanneita kiinalaisia vastaan. Peli on suoraviivaista räiskintää ja mm. panoksia ja energiaa saa hankittua kartalla sijaitsevista pisteistä. Tavaroita ei varsinaisesti voi lisäosassa keräillä vaan se keskittyy lähes pelkästään räiskintään. Graafiselta olemukseltaan, ääniltään ja pelattavuudeltaan Operation Anchorage vastaa emopeliään.

Fallout 3: Operation Anchorage ei vakuuta. Lisäosa sisältää vain noin pari tuntia silkkaa putkijuoksuräiskintää kiinalaisjoukkoja vastaan hyytävässä Alaskassa.

ARVOSANA: 7. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: Fallout 3 (PC)

Loistavista roolipeleistään, kuten Oblivionista, tunnettu Bethesda julkaisi viime vuoden lopulla uuden toimintaroolipelin.

Fallout 3 sijoittuu vuoteen 2277 ja ydintuhon jälkeiseen Amerikkaan. Osa ihmisistä on asunnut eräänlaisissa kammioissa ydintuhon aikaan ja selvinnyt. Eräänä päivänä pelihahmon isä katoaa kammiosta ja pelaajan on pakko lähteä etsimään häntä.

Peli on tyypiltään ensimmäisestä tai kolmannesta persoonasta kuvattu toimintaroolipeli. Tehtäviä suorittamalla ja vihollisia tappamalla saa kokemuspisteitä, ja kun taso nousee yhdellä, saa tietyn määrän pisteitä joita voidaan käyttää erilaisten taitojen parantamiseen, kuten lukkojen tiirikointiin tai kantokyvyn parantamiseen. Tehtäviä ei ole pelissä kovinkaan paljoa, mutta sitä vastoin ne ovat laajoja. Pelaaja pääsee ihastelemaan kauniin karua ydintuhon jälkeistä maailmaa täysin vapaasti. Välillä tulee vastaan vihollisia mutanttien tai vihollisihimisten muodossa, mutta sopivan harvakseltaan.

Pelin aseita ja ja muita mukana kannettavia tavaroita hallitaan pelihahmon kädessä olevan tietokoneen avustuksella. Sen avulla voidaan ottaa säteilyä parantavia lääkkeitä tai korjata aseita ottamalla osia vastaavasta aseesta. Kokonaan uusia aseita on mahdollista valmistaa, jos on hankkinut piirustukset ja tarvittavat osat. Pelimaailmasta löytyy muitakin hahmoja, joilta voi ostaa aseita ja tarvikkeita, mutta niitä voi ottaa myös kuolleilta vihollisilta tai löytää rakennuksista.

Grafiikaltaan Fallout 3 on upea ja pyörii heikommallakin koneella hyvin. Äänimaailma ääninäyttelyineen on hyvää ja kontrollitkin kohtalaisen hyvät. Aseiden jatkuva korjaaminen ja pelin pääjuonen lyhyys, noin seitsemän tuntia, ovat selkeitä miinuksia. Etenkin kun pääjuoni on menty läpi, ei sivutehtäviä voi enää suorittaa.

Fallout 3 on erittäin suositeltava toimintaroolipeli. Pelimaailma on tarpeeksi monipuolinen, jotta siellä jaksaa vaellella vaikkapa ihan huvikseen. Toimintaa ja suvantokohtia on tarpeeksi sopivin välein.

ARVOSANA: 9. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: TP-LINK TD-8840

Sopivan laajakaistamodeemin ostaminen voi olla tuuripeliä. Heikompitehoisista laitteista voi loppua tehot kesken esim. P2P-ohjelmia käytettäessä tai moninpelien servulistoja haettaessa.


TP-LINK TD-8840 on reitittimellä ja neljällä 100-megan portilla varustettu ADSL2+ -modeemi. Modeemin luvataan pystymään vastaanottamaan dataa ulkoverkosta 24 megabitin nopeudella ja lähettämään 3,5 megabitin nopeudella. Laitteessa mainostetaan olevan 256 MHz:n taajuudella toimiva MIPS32-prosessori, joten tehosta ei pitäisi olla puutetta. Hintaa laitteella on noin 30 euroa.



Paketin mukana tulee modeemin lisäksi käyttöohjeet, virtalähde, verkkokaapeli, suodatin ja pari puhelinkaapelia puhelinpistokkeen ja modeemin välille.


TD-8840 on pääväriltään valkoinen. Etupaneelin ledeistä saadan selville mm. mitkä portit on kytketty ja onko ADSL-yhteys toiminnassa.


Takaa löytyy viertalähteelle liitin, virtakytkin, reset-painike, neljä RJ-45-liitintä tietokoneiden liittämistä varten ja liitin, johon kytketään puhelinpistokkeelta tuleva johto.


Modeemin asetukset on laitettu siten, että laitteen pitäisi yhdistää suoraan palveluntarjoajan verkkoon, kun johdot on kytketty ja virrat laitettu päälle. Oletuksena modeemi on reitittävässä tilassa, jolloin laitteen DHCP-palvelin jakaa lähiverkon koneille IP-osoitteet ja tekee porttimuunnoksen, jolloin ulospäin ei näy kuin yksi julkinen osoite. Laitteen asetuksista on mahdollisuus laittaa modeemi siltaavaan tilaan, jolloin modeemi ei tee porttimuunnosta tai jaa IP-osoitteita. Siltaava tilaa käytetään silloin, kun laitteen perään laitetaan toinen reitittävä laite, esimerkiksi WLAN-tukiasema tai halutaan laittaa tietokoneet suoraan verkkoon, jolloin ne saavat oman julkisen IP:n, mutta ovat samalla alttiimpia verkon uhille. Suorituskykyä vertailtaessa reitittävä tila vaatii enemmän tehoa porttimuunnosten takia.


TD-8840 asetukset ovat tarvittavan monipuoliset. Asetuksista pystyy muuttamaan DHCP-asetuksia, virtuaalipalvelimien asetuksia, jolloin ulkoverkosta yhdistettäessä tiettyyn porttiin laite osaa ohjata pyynnön oikeaan sisäverkon laitteeseen ja luomaan ACL-listoja. ACL-listojen avulla voidaan estää yhteyksiä IP-osoitteiden tai porttinumeroiden perusteella.

8-megan ADSL-liittymällä modeemi pystyi siirtämään dataa saman verran kuin käytöstä poistunut Telewell TW-EA201, eli noin 7/0,8 Mbit/s 8/1-yhteydellä. Pingi nousi 3-7 ms sekä siltaavassa että reitittävässä tilasssa edelliseen verrattuna. Suorituskykyä testattiin päivittämäällä servulistaa Battlefield 2 ja Counter Strike Source -peleissä. Kummassakaan yhteys ei jäätynyt, vaikka listaa päivitettiin moneen kertaan peräkkäin. Lähiverkon suorituskykä testattiin kytkemällä kaksi tietokonetta modeemiin ja mittaamalla tiedonsiirtonopeus Iperf-ohjelmalla. Tulokseksi saatiin 93 Mbit/s.

TP-LINK TD-8840 on reitittimellä ja neliporttisella kytkimellä varustettu ADSL2+ -modeemi. Laite on mahdollista laittaa joko reitittävään tai siltaavaan tilaan. Suorituskykyä laitteesta löytyi pikaisten testien perusteella tarpeeksi, eikä yhteys ole vielä pätkinyt kertaakaan.

ARVOSANA: 8+. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: Race 07 (PC)

Ruotsalainen SimBin julkaisee pari autosimua vuodessa, ja tällä kertaa arvostelussa on vuonna 2007 julkaistu Race 07.

Race 07 pyrkii tarjoamaan realistista ajoelämystä rata-autoilusta kiinnostuneille pelaajille. Peliin on mallinnettu yhdeksän autoluokkaa: WTCC 06/07, Formula 3000, Radical, Formula BMW, Caterham, Mini Cooper S ja pari autoa WTCC 1987 -kaudesta. Ratoja löytyy neljätoista kappaletta, ja jos niiden kaikki variaatiot lasketaan yhteen, ratojen kokonaismäärä on 32.

Uratilassa pelaaja istutetaan WTCC-auton rattiin ja laitetaan ajamaan kilpailusta toiseen. Kun kaikki kilpailut on ajettu läpi, lasketaan yhteispisteet ja palkitaan voittaja. Uratilan lisäksi pelissä on mahdollisuus ajaa yksittäisiä kilpailuja tai harjoitella eri radoilla. Eri luokkien autot tuntuvat hyvin erilaisilta ja pyrkivät ohjautumaan mahdollisiimman realistisesti. Autoihin on myöskin mahdollisuus tehdä säätöjä, jotka vaikuttavat ajoon.

Päälle vuoden ikäinen peli näytää jo grafiikaltaan jo hieman vanhahtavalta, mutta sitä vastoin autojen äänet ja ajettavuus ovat huippuluokkaa. Race 07 pyörii täten vanhemmallakin konella, tosin jos ruudulla näkyy kymmeniä muita autoja, hidastumisia saattaa olla luvassa. Pelistä on pyritty tekemään aloittelijaystävällinen erilaisten asetusten muodossa, joista voi kytkeä päälle esimerkiksi luistoneston tai heikentämään kanssakilpailijoiden taitoja.

Race 07 keskittyy WTCC:n kauteen 07. Kauden kaikkien autojen ja ratojen lisäksi pelistä löytyy runsas kourallinen muitakin autoluokkia. Peli pyrkii realistiseen ajomallinukseen, mutta aloittelivia simukuskejakaan ei ole unohdettu.

ARVOSANA: 8. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: Burnout Paradise (PC)

Vuosia konsolipelaajia viihdyttänyt pelisarja on vihdoin rantautunut PC-puolelle.

Burnout Paradisessa pelaaja pääsee kaahailemaan erilaisilla autoilla, kevyistä moottoripyöristä raskaisiin katumaastureihin, avoimessa Paradise Cityssä. Peli on täysin arcadepainotteinen, joten kaasu pohjassa sladitellen ja muita autoja väistellen pärjää normaaleissa kisoissa.

Pelistä löytyy yhteensä seitsemän eri pelimuotoa. Kilpailuun liitytään painamalla kaasua ja jarrua siinä risteyksessä, jossa kilpailu järjestetään. Kilpailuja löytyy kartalta lähes 200. Normaalissa kilpailussa ajetaan vastustajia vastaan lähdöstä maaliin. Näytön ylälaidassa olevat symbolit sekä auton suuntavilkut opastavat kääntymään oikeissa risteysissä, mutta pelaaja voi myöskin valita haluamansa reitin toista kautta ja käyttää oikoreittejä aikaa parantaakseen. Road Ragessa pelaajan täytyy kiilata mahdollisimman monta kilpailijaa ulos tieltä ja samalla varoa, että itseään ei kiilata. Marked Man on hieman samanlainen kuin edeltäjänsä paitsi että vastustajat ajavat raskailla autoilla ja ovat todella aggressia sekä pelaajan täytyy ajaa lähdöstä maaliin. Stunt Runissa pelaajan täytyy sladitella ja hyppiä hyppyreistä saadakseen pisteitä ja kertoimia. Tämä pelimuoto on muista pelimuodoista huomattavasti hastavin, koska auton suuresta nopeudesta johtuen hyppyreiden löytäminen ja muiden autojen väisteleminen on vaikeaa. Mootoripyörillä on oikeastaan vain yksi pelimuoto, ja siinä ajetaan lähdöstä maaliin mahdollisimman nopeasti.

Edellisosista tuttua Crash Modea ei pelissä ole vaan se on korvattu tylsällä Show Timellä. Show Timen voi aloittaa koska tahansa, ja siinä on tarkoituksena törmäillä tiellä kulkeviin ajoneuvoihin mahdollisimman monta kertaa välillä painaen nappia, jolla saa auton lentämään eteenpäin. Pelimuotona se on tylsä eikä korvaa Crash Modea.

Burnoutin grafiikat ovat näyttäviä ja suorituskyky hyvin optimoitu. Peli pyörii heikommalakin konella tasaisella ruudunpäivitysnopeudella. Pelistä löytyy myös täysi vuorokausikierto ja säänvaihtelut, tosin ainoastaan sumun muodossa. Yöllä ja sumussa grafiikat tosin kärsivät huomattavasti, mutta sitä vastoin päivällä ja auringonlaskussa pelimaailma näyttää hienolta. Soundtrackilta löytyy lähes 100 musiikkikappaletta klassisesta rockiin. Näppäimistön ohella ratti ja polkimet sekä pädi ovat ovat tuettuja. Parhaiten peliin soveltuu ehdottomasti pädi nopeiden tilanteiden takia.

Burnout Paradisesta ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puutu. Peli on näyttävä ja hyvin optimoitu. Pelimuotoja on useita, joista voi haluta vapaasti haluamansa. Yleisimmässä pelimuodossa ajetaan vastustajia vastaan lähdöstä maaliin ja haastavimmassa pelimuodossa täytyy sladitella ja etsiä pelimaailmasta hyppyreitä, joista voi ajaa. Peli on viihdyttävä, mutta voi paikoitellen "polttaa hermoja" yllättävien eteentulevien tilanteiden vuoksi.

ARVOSANA: 8. (Arvosteluasteikko 4-10.)