ARVOSTELU: World in Conflict (PC)

Yleensä strategiapelit koostuvat tukikohdan rakentamisesta ja suuren taistelujoukon rakentamisesta. Suurella joukolla on sitten helppo lähteä tuhoamaan vihollista. Onneksi markkinoilta löytyy eräs strategiapeli, joka ottaa toisen lähestymistavan.

World in Conflict on reaaliaikainen strategiapeli, joka sijoittuu 80-luvun loppuun. Neuvostoliitto on päättänyt aloittaa kolmannen maailmansodan Eurooppaa sekä USA:ta vastaan. USA:n joukkoja johtavan pelaajan täytyy pysäyttää Neuvostoliiton eteneminen ja taistella kaikin mahdollisin keinoin vihollista vastaan.

Pelin alussa pelaajalle annetaan tietty määrä pisteitä, joilla hankitaan taistelukalustoa, kuten panssarivaunuja tai helikoptereita. Kalusto on kuitenkin valittava huolella, koska pisteitä on todella rajoitetusti, ja yleensä ne riittävät alle kymmeneen yksikköön. Jos ajoneuvo tuhoutuu, pisteet palautuvat hitaasti uudelleen käytettäväksi. Jokaisella yksiköllä on oma tehtävänsä. Raskaat tankit ovat omiaan muita tankkeja vastaan, korjausajoneuvot korjaavat vaurioituneita ajoneuvoja ja ilmatorjunta-ajoneuvot tiputtavat vihollishelikoptereita taivaalta. Kun yksiköt on valittu, ne tiputetaan taivaalta tiettyyn paikkaan, jonka jälkeen pelaajan kannattaa järjestellä tietyt yksiköt tietyn pikanäppäimen taakse, jotta niiden valinta on nopeaa.

Vihollisten tuhoamisesta saa pisteitä, joita voi käyttää ilmaiskujen tekemiseen. Erilaisia ilmaiskuja on useita erilaisia eri käyttötarkoituksia varten. Esimerkiksi napalmilla saa poltettua vihollisjalkaväen, ja siinä samalla metsän maan tasalle. Laaja-alainen mattopommitus puolestaan tuhoaa kaiken tielle sattuvan.

Peli on aikamoista mikromanagerointia. Pelaajan täytyy olla selvillä omien, ja välillä liittoutuneidenkin, joukoista sekä tietenkin vihollisten sijainnista. Korjausajoneuvot eivät osaa automaattisesti korjata vaurioituneita ajoneuvoja, kevyesti panssaroidut panssariajoneuvot eivät osaa itse ampua panssarintorjuntaohjusta vihollistankkia vastaan ja ajoneuvot eivät osaa kääntyä optimaaliseen asemaan vihollisajoneuvoja vastaan. Tästä syystä pelaajan täytyy tehdä pikaisia ja järkeviä päätöksiä mihin joukkoja sijoitetaan ja miten niitä huolletaan.

Juoni on mielenkiintoinen ja sitä kuljetetaan välinäytöksin eteenpäin. Tehtävätkin ovat mielenkiintosia taistelukentälle hylätyjen ajoneuvojen takaisinhankkimisesta vihollistukikohtien tuhoamiseen. Äänimaailma on hyvää tasoa, kuten grafiikkakin.

World in Conflict on yksi parhaimmista pelaamistani strategiapeleistä. Taisteluja ei voiteta suurella joukolla, koska yksiköiden määrä on tarkasti rajoitettu vaan järkevillä päätöksillä, johon kuuluvat yksiköiden sijoittaminen ja ilmaiskujen kohdentaminen strategisesti tärkeisiin paikkoihin.

ARVOSANA: 9. (Arvosteluasteikko: 4-10.)

ARVOSTELU: TOCA Race Driver 3 (PC)

TOCA Race Driver -pelisarjassa pelaaja on päästetty ajamaan erilaisilla kilpa-ajoneuvoilla. Kolmas osa ei ole poikkeus.

TOCA Race Driver 3 tarjoaa noin 70 erilaista autoa mikroautoista Williamsin F1:seen ja jättimäisiin monstereihin. Ratoja on noin 40, ja tähän lukuun lisätään vielä radoista tehdyt variaatiot. Ratatyyppejä on useita ovaaleista ralliautolla ajettaviin metsäpätkiin.

Pelityyppejä on pääasiassa kaksi: World Tour ja Pro Career. World Tourissa pelaaja pääsee valitsemään vähintään kahdesta autoluokasta sen kummassa haluaa pelata. Tavoitteena on yleensä päästä mitalisijoille tai ennalta määriteltyjen kuljettajien edelle. Kun kilpailut on ajettu tarpeeksi hyvin, pääsee seuraavalle tasolle ja jälleen valitsemaan autoluokista mieleisemmän. Sopivin välein näytetään lyhyitä pätkiä, joissa tallipäällikkö esittelee uusia autoja. Pro Career -pelitilassa pelaaja aloittaa vähiten tehokkaimmasta autoluokasta, ja voittamalla kilpailuja saa avattua uusia luokkia.

Peli on tyypiltään arcadea ja simulaatiota. Autot käyttäytyvät kohtalaisen hyvin ja ne eroavat selvästi toisistaan. Tekoäly ei tosin ansaitse kiitosta, koska kesken ajon tekoälykuski saattaa ajaa yhtäkkiä perään tai kylkeen. Vaikeustasokin vaihtelee, ja välillä kilpailuja voi hallita parin minuutin erolla toisena ajavaan, mutta toisinaan rattia saa väntää niska hiessä ja aloittaa kilpailuja uudelleen, koska sijoitus ei ollut tarpeeksi hyvä. Äänet ovat ok, kuten grafiikkakin kunhan pitää mielessä, että peli on päälle kolmen vuoden ikäinen.

TOCA Race Driver 3 tarjoaa pelaajalle useita ei autoluokkia ja rateja. Peli kärsii heikosta tekoälystä ja yleisestä kiinnostavuuden puutteesta.

ARVOSANA: 7,5. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: Fallout 3: Mothership Zeta (PC)

Fallout 3 on vihdoin saanut viidennen, ja samalla viimeisen lisäosansa. Se sijoittuu avaruuteen.

Pelaaja lähtee tutkimaan radiosignaalia, ja paikale päästyään hän huomaa hätälaskun tehneen avaruusaluksen. Lähemmäksi mennessään taivaalta ilmestyy säde, joka imaisee pelaajan alieneiden emoalukseen. Emoaluksesta löytyy myös muita kappattuja ihmisiä, jotka pitää vapauttaa.

Mothership Zeta on suoraviivaista putkijuoksua, jossa taistellaan kulkuväylälle ilmaantuvia muukalaisia vastaan ja painetaan paria nappulaa, jotta päästään eteenpäin. Lisäosan ideana on siis vapauttaa alieneiden kaappamat muutamat ihmiset. Lisäosa tuo mukanaan muutaman uuden aseen ja tarvikkeen uuden pelimaailman lisäksi, mutta muuten peli on tyhjä arpa. Juonta ei ole nimeksikään ja putkijuoksu on tylsistyttävää.

Fallout 3: Mothership Zeta on viimeinen viidestä Falloutin lisäosasta, ja se on myöskin heikoin esitys. Tylsä putkijuoksu ei kiinnosta, eikä pelimaailmassakaan ole oikein mitään tutkittavaa. Pituutta pelillä on vajaa kolme tuntia.

ARVOSANA: 6,5. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: Microsoft SideWinder X8

Microsoft on tunnettu Windows-käyttöjärjestelmistään ja oheislaitteistaan. Tällä kertaa arvostelussa on pelihiirimalliston langaton lippulaiva.


Microsoft SideWinder X8 on uusin pelihiiri Microsoftilta. Se toimii 2,4 GHz:n taajuudella, tukee tekniikaltaan Microsoftin omaa BlueTrack-tekniikaa 4000dpi:n tarkkuudella sekä peukalonäppäimet on aseteltu muista hiiristä poikkeavasti: päällekkäin. Hintaa hiirellä on noin 60-70 euroa.

Hiiressä on kaksitoista nappia, joista seitsemää voi ohjelmoida vapaasti. Vapaasti ohjelmoitavia napeja ovat hiiren vasen ja oikea nappi, rullan painaminen vasemmalle, oikealle ja alas sekä molemmat peukalonapit. Viisi nappia, joita ei voi ohjelmoida ovat makronappi, hiiren päällä oleva nappi sekä kolme tarkkuuden vaihtoon tarkoitettua nappia.


Hiiren päällä oleva nappi avaa XP:ssä hiiren asetukset ja Vistassa pelikansion. Edessä olevan makronapin avulla voi nauhoittaa makroja, mutta ne onnistuvat myös hiiren asetuksissa. Hiiren päällä on myöskin kolme tarkkuudenvaihtonäppäintä, jotka tallentuvat hiiren muistiin. Tarkkuuksia voi valita 250:stä 4000:een, mutta loppua kohden tarkkuuksien harppaukset ovat suuria. Esimerkiksi olen tottunut pelaamaan 800 dpi:llä, muutta hiirestä ei löytynyt tuota tarkkuutta; lähimmät ovat 750 ja 1000.

Hiiri on pinnaltaan karhennettua muovia, joka voi tuntua liukkaalta, mutta pelatessa hiiri pysyy varsin hyvin kädessä. Kooltaan hiiri on suurehko, mutta omaan käteen se sopii yhtä hyvin kuin esimerkiksi Logitechin MX518 tai G9. Peukalonapitkin on laitettu sellaiseen kohtaan, jotta niihin yltää helposti. Joissain arvosteluissa on arvosteltu hiiren metallista rullaa, joka joidenkin mielestä tuntuu liian liukkaalta. Jos on tottunut kumisiin rulliin, metallinen tuntuu toki liukkaalta, mutta omassa käytössä sormi ei liukunut lainkaan rullan päällä normaalissa käytössä. Rullan naksahtaa selvästi sivuille ja alas painettaessa sekä rullan pykälät ovat selvästi tunnettavissa, jotta esimerkiksi aseet saa tarkasti valittua FPS-peleissä.


Hiiressä on pieni LCD-näyttö, joka ilmoittaa kun akku on lopussa, dpi:n sitä vaihdettaessa tai avustaa makron nauhoituksessa. Näyttöä olisi voinut käyttää paremmin hyväksi esimerkiksi näyttämällä akun varaustilan, päällä olevan profiilin tai tietoja pelistä (esim. tapot) tai käyttöjärjestelmästä (CPU:n kuormitus).


Alta paljastuu virtakytkin, optiset osat, neljä tassua, liitin latausjohdon liittämiseksi sekä luukku akun vaihtoa varten.


Hiiri käyttää virtalähteenään yhtä helposti saatavilla olevaa AA-kokoista akkua tai paristoa. Painoa X8:lla on 141 grammaa Sanyo Eneloop -akkua käytettäessä. Esimerkiksi MX518-hiireen verrattaessa painoa on yli 30 grammaa enemmän, ja tuon painoeron tuntee selvästi.

Toiminta-aikaa akulle luvataa jopa 30 tuntia ja täyteen lataus vie aikaa vain pari tuntia. Latausjohto kiinnittyy magneettien avulla napakasti hiireen, eikä pelaaminen keskeyty hetkeksikään.


Lataamista varten hiiren mukana tulee kiekon mallinen latausasema, josta lähtee yki johto koneen USB-paikkaan ja toinen hiireen. Hiiren tuleva johto on kierretty kiekon ympäri, joten sitä saa kierrettyä tarpeeksi omaan käyttöön. Johto on yllättävän ohutta verrattuna muiden hiirien johtoihin.


Kiekon saa avattua, ja sieltä paljastuu kahdet eri tassut.


Mukana tuleva softa on kevyehkö. Sen avulla voi muuttaa nappien toimintoja, säätää herkkyyksiä ja tehdä makroja. Makroissa nappien väliset viiveet voi määritellä millisekunnin tarkkuudella.


Eri peleille voi määritellä omat näppäinasetukset, jotka ladataan kun peli käynnistyy. Omia dpi-arvoja ei pysty laittamaan, vaan on tyydyttävä kolmeen globaaliin arvoon.

Asetuksista löytyy pari mielenkiintoista ominaisuutta: Gaming toggle ja Precision Booster. Precision Boosterilla voidaan tarkkuutta pienentää väliaikaisesti pitämällä nappia pohjassa tai klikkamalla sitä. Klikatessa uudelleen tarkkuus palautuu takaisin. Gaming Toggle on ongelmallisempi tapaus. Sen avulla voidaan esimerkiksi suorittaa makro tai vaihtaa aseita esim. kiväärin ja pistoolin välillä. Makrot eivät oikein toimi, koska viiveitä ei tallenneta. Aseiden vaihtoonkaan toiminto ei oikein sovi, koska välillä napin painamista ei aina rekisteröidä.

Pelikäytössä optinen sensori toimi hyvin eri pinnoilla ja lagia ei ollut havaittavissa. Pelien profiilitkin käynnistyivät aina pelin käynnistyessä.


Logitech G9, Microsoft SideWinder X8 ja MX518.




X8 kolmesta eri suunnasta.

Microsoft SideWinder X8 on varsin onnistunut pelihiiri. Erityistä kiitosta ansaitsevat lagiton langaton tiedonsiirto, nappien asettelu ja jämäkkyys sekä helppo ladattavuus. Huonoina puolina voidaan pitää painoa ja kokoa, joten hiiri välttämättä sovi pienikätisille. Ohjelmisto tyydyttää perustarpeet, mutta mitään ihmeellisyksiä se ei sisällä. X8 on perushyvä pelihiiri.

ARVOSANA: 8,5. (Arvosteluasteikko 4-10.)

OPAS: Pelihiirten painot

Pelihiiren painolla saattaa olla huomattava vaikutus hiiren valintaan. Ja koska joidenkin hiirten painoja on netistä vaikea löytää, punnitsin muutaman nurkista löytyneen rotan.

Punnitsin seuraavat pelihiiret digitaalivaa'alla:
A4tech X-710F
A4tech x-750F
Logitech G9 (wide grip)
Logitech MX518
Microsoft SideWinder X8
Roccat Kone

Vaa'an tarkkuus on varsin hyvä: 100 gramman kalibrointipainolla vaaka näyttää tasan 100 grammaa. Painot eivät kuitenkaan ole kiveenhakattuja, koska esim. hiiren johto saattoi vaikuttaa gramman tai pari lopputulokseen.