ARVOSTELU: Resident Evil 5 (PC)

Resident Evil -pelisarjaan on ilmestynyt jo toistakymmentä osaa, ja viimeisin julkaistiin maaliskuussa. Eihän zombien listimiseen voi kyllästyä?

Pelin päähenkilöt, Chris Redfield ja Sheva Alomar, lähetetään Afrikkaan estämään bio-orgaanisen aseen kaupan. Pian perille saavuttuaaan he huomaavat jonkin asian olevan pielessä. Alueen asukkaat eivät käyttäydy normaalisti, vaan parasiitit ovat muuttaneet heidät zombeiksi. Tällä kertaa zombit eivät ole vain tyhmiä eteenpäin laahustavia aivokuolleita, vaan osaavat käyttää aseita ja ajaa vaikkapa moottoripyörällä. Zombien lisäksi mukaan mahtuu muitakin hirviöitä.

Resident Evil 5 on räiskintäpeli, vaikka jotkut kutsuisivat sitä selviytymiskauhuksi. Kauhua ei pelistä löydy hakemallakaan, mutta selviytymistä sitäkin enemmän. Paikka paikoin vihollisia tulee vastaan kymmenittäin ja ammuksia, joita pitää hankkia kahdelle hahmolle, jaellaan todella niukasti. Ammuksia saa joko tapetuilta vihollisilta tai peliympäristöstä löytämällä. Jostain syystä niitä ei pysty ostamaan pelin omasta kaupasta, vaikka aseita ja kranaatteja sieltä löytyykin.

Pelissä ohjataan joko miespuolista Crisiä tai naispuoleista Shevaa. He ovat taistelupari, jolloin toista hahmoa ohjaa joko tekoäly tai toinen ihmispelaaja omalta tietokoneeltaan. Co-op-tyylisessä pelitavassa toinen pelaaja pelaa samaan lähiverkkoon kytketyltä koneeltaan tai internetin yli Hamachin avulla. Pelimaailmassa edetään putkimaisia kenttiä pitkin vihollisia kukistettaessa, ammuksia ja juonta eteenpäin vieviä johtolankoja etsiskellessä. Tasojen lopusssa on yleensä loppuvastus, jonka kukistamiseen tarvitaan paljon ammuksia ja välillä hieman älyäkin.

Kuvakulma on pelihahmon olkapään yli. Kapeaa kuvakulmaa olisi pitänyt kasvattaa, koska tällaisenaan se aiheuttaa klaustrofobiaa. Grafiikaltaan ja ääniltään peli on ok-tasoa, mutta ohjattavuus on hieman tahmeaa. Tekoälykin toimii vastustajien kohdalla hyvin, mutta taistelutoverin äly vaatii kommentoimista. Vaikka hänellä olisi inventaario täynnä erilaisia aseita, ainoa ase jota käytetään on pistooli. Jos pistoolista loppuvat panokset, muita aseita otetaan käyttöön.

Resident Evil 5 on perus zombieräiskintä. Pelissä kuljetaan vihollisia tappaen, aarteita ja ammuksia mukaan poimien ahtaita käytäviä ja kujia pitkin kohti loppua. Välillä pääsee ajoneuvojen kyytiin ja erilaisiin ympäristöihin, jotta mielenkiinto peliä kohtaan säilyisi.

ARVOSANA: 8. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: Bioshock 2 (PC)

Parin vuoden ikäinen hyvätunelmainen FPS-peli Bioshock on saanut jatko-osan. Nyt pelaaja pukee päällensä Big Daddyn sukelluspuvun.

Jatko-osa sijoittuu noin kymmenen vuoden jälkeen alkuperäisen pelin lopputapahtumista. Pelaajan ohjaama hahmo, Big Daddy, on kadottanut suojattinsa, joka pitää löytää keinolla millä hyvänsä. Big Daddyt ovat Bioshockin merenalaisessa kaupungissa pikkutyttöjen, jotka keräävät ruumista geneettistä materiaalia, suojelijoita.

Pelissä pelaaja pääse seikkailemaan hylätyssä kaupungissa taistellen erilaisia vihollisia vastaan. Taisteluissa auttavat erilaiset aseet porasta kraanaatinheittimeen, Plasmidit, jotka ovat erilaisia aktiivisia kykyjä kuten tulipallojen heitteleminen tai salamoiden viskeleminen ja Tonicit, jotka ovat passiivisia kykyjä. Tonicien avulla voidaan esimerkiksi vähentää pelihahmon saamaa vahinkoa tai pienentää myyntiautomaattien tuotteiden hintaa. Juonta viedään eteenpäin lähinnä pelimaailmasta löytyvien lokitiedostojen avulla, joissa kaupungissa eläneet ihmiset kertovat juonen kannalta hyödyllisiä asioita. Välillä eteen tulee muiden päähahmojen kanssa yhteenottoja, joissa he yrittävät saada pelaajan kukistettua.

Tunnelmaltaan peli on ykkösosan tapaan hyvä, mutta käy vähiteleen yksitoikkoiseksi. Pelaaja kuljetetaan putkimasisia käytäviä pitkin eri tehtävien perässä ja välillä eteen heitetään vihollisia kukistettaviksi. Lisää rahaa, ammuksia ja tarvikkeita saa joko loottaamalla vihollisia ja laatikoita tai ostamalla myyntiautomaateista. Liiallinen loottaminen käy pelin edetessä turhaksi pakkopullaksi. Juoni on mielenkiintoista seurattavaa, jos sitä jaksaa seurata, muuten pelikokemus saataa jäädä hieman köyhäksi. Grafiikaltaan peli on OK-tasoa ja ääninäyttely hyvää.

Bioshock 2 on edellisosan tapaan tunnelmallinen FPS-peli. Suuria muutoksia ei ole tehty edellisosaan verrattuna, vaan peli jatkaa samoilla jalanjäljillä. Peliin olisi pitänyt saada enemmän mielenkiintoa lisääviä asioita, koska peli käy vähitellen pitkästyttäväksi.

ARVOSANA 8. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: S.T.A.L.K.E.R. : Shadow of Chernobyl (PC)

Tšernobylissä tapahtui ydinvoimalaonnetomuus vuonna 1986. Muutamia vuosia sen jälkeen alueelle muuttivat lähinnä tiedemiehet ja sotilaat suorittamaan salaista projektia ja tutkimaan säteilyn vaikutuksia. Projekti kuitenkin pääättyi kohtalokkaasti tappaen tai muuttaen alueen asukkaat mutanteiksi. Vuosi toisen onnetomuuden jälkeen alueelle ilmestyy ihmisiä artifaktien, rikkauksien tai informaation perässä.

Pelihahmo herää muistinsa täysin menettäneenä. Taskussa olleen kämmentietokoneen näytöllä lukee vain "Tapa Strelok". Pelihahmo päättää alkaa tutkimaan kuka itse on, ja miksi tuntemattomana pysyttelevä Strelok pitää tappaa. Pelimaailmassa seikkailee muita henkilöitä, jotka ovat esimerkiksi järjestäytyneinä klaaneihin tai tutkivat aluetta yksinään. Ihmisten lisäksi alueella on mutantteja, zombeiksi muuttuneita ihmisiä ja anomalioita. Anomaliot ovat selittämättömiä ilmiöitä, jotka vahingoittavat niihin törmääviä olentoja sähköiskujen tai muulla tavoin. Anomalioista syntyy artifakteja, jotka tuovat ominaisuuksia niitä kanvalle ihmiselle. Artifakti voi parantaa säteilynkestoa, pienentää raapaisuista tulevaa vahinkoa tai suojaa tulelta.

Pelimaailma sijoittuu Tšernobylin ympäristöön. Alue ei ole yhtenäinen, vaan se koostuu muutamasta pienemmästä alueesta. Pelaaja pääsee tutkimaan metsiä ja maanalaisia laboratorioita, mutta mielenkiintoisimpana paikkana on mm. maailmanpyörästään tunnettu Prypjat. Kaupunki on jopa mallinnettu esikuvansa mukaisesti, mutta pienemmässä koossa.

Aseita, artifakteja ja ruokaa pystyy ostamaan muilta alueella vaeltelevilta henkilöiltä tai keräämään kuolleilta vihollisilta. Artifakteja löytää anomalioiden lähettyviltä, ja niistä maksetaan kohtalaisen hyviä summia. Varsinaista hahmonkehityssä pelissä ei ole, vaan ominaisuuksia parannetaan artifakteilla ja paremmilla aseilla ja suojaliiveillä.

Juonta kuljetetaan eteenpäin muutaman päähahmon antamien tehtävien avustuksella. Tehtävät ovat pääasiassa dokumenttien hakemista hylätyistä laboratoriosta. Hahmoilta voi saada lyhyitä sivutehtäviä, jotka sisältävät esimerkiksi mutanttien lahtaamista.

Peliä pelattiin STALKER Complete 2009 -modin kanssa, joka mm. korjaa virheitä, parantaa grafiikka, tekoälyä ja ääniä sekä lisää ominaisuuksia puuttumatta varsinaiseen juoneen. Grafiikaltaan peli näyttää ok-tasoiselta, kun ottaa huomioon että peli on lähes kolme vuotta vanha. Modi tosin parantaa grafiikkaa huomattavasti. Tietokoneen ohjaamien pelihahmojen tekoälyä olisi voitu parantaa enemmänkin, koska ne saattavat nähdä pelaajan esteiden läpi tai käyttäytyä muutenkin tyhmästi. Tekoälysotilaat osaavat kuitenkin mm. suojautua ja raahata raatoja pois leiripaikaltaan. Yhtenä varsin ärsyttävänä tekijänä pelintekijät ovat sijoitelleet vihollissotilaita nurkkien taakse, jolloin pelaajan tullessa oviaukosta vihollinen ampuu varoittamatta haulikolla naamaan. Tämän johdosta peliä täytyy jatkuvasti tallentaa ja ladata uudelleen. Tätä tapahtuu etenkin viimeisessä kentässä raivostuttavan paljon. Viholliset ottavat kohtalaisen paljon osumaa, ja joiden aseiden luotien lentoradat hajoavat turhan paljon. Onneksi pääosumasta sitkeinkin vihollinen tippuu.

Äänet ovat ok-tasoista, tosin kiitos tässäkin kuuluu osittain modille. Tunnelma on paikoitellen painostava. Pimeillä käytävillä kulkeminen taskulampun valossa erilaisten karmivien äänien säestämänä saa selkäpiin karmimaan. Henkilöiden puhetta olisi voinut tuottaa enemmän. Usein puheen sijaan näytölle ilmestyy pelkästään tekstiä puheen ja tekstin asemesta.

S.T.A.L.K.E.R. : Shadow of Chernobyl on mielenkiintoinen seikkailuräiskintä. Pelaaja pääsee tututusmaan Tšernobylin alueeseen ja siellä asuviin olentoihin. Juonta viedään mielenkkintoisesti eteenpäin selvittäen kuka pelihahmo oikesti on. Alue olisi voinut olla suurempi ja pimeissä käytävissä haahuilua olisi voitu vähentää.

ARVOSANA: 8. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: Pluscom N5P ja N8P -kytkimet

100-megaiset kytkimet alkavat pikkuhiljaa siirtymään historiaan gigabitin kytkinten tieltä, mutta normaaliin käyttöön 100 megabittiä riittää helposti.



Ebaysta Safekomin verkkokaupasta löytyy mm. edullisia verkkotuotteita. Tilasin myyjältä kaksi kytkintä, Pluscom N5P:n ja N8P:n. N5P on 6-porttinen 10/100-verkkokytkin ja N8P:stä löytyy 8 porttia. Kummallakin on hintaa noin 13 euroa kotiin kannettuna.

Kumpikin kytkin on ei-hallittava store-and-forward -tyyppinen kytkin. Muistia MAC-osoitteille on tuhannen merkinnän verran.



Paketista paljastuu kytkin, verkkolaite ja ohjelappu.


Virtalähteessä on UK-tyyppinen liitin, joten sille on hankittava adapteri (esim. DealExtremen SKU 13525, n. 1,90 euroa) tai kokonaan toinen virtalähde, jotta kytkimen saa toimimaan Suomessa.



Kytkimen etupuolella on vihreitä ledejä, joista selviää onko virrat päällä ja missä porteissa on liikennettä. Pienemmän kytkimen uplink-portille ei kuitenkaan löydy lediä.


N5P:n kyljessä on liitin virtalähteelle, N8P:ssä virtalähteen liitin on kytkimen takana.



Kytkinten takaa löytyvät RJ45-liittimet. Pienemmän kytkimen vasemmanpuoleisin portti on merkitty up-link -portiksi, jolloin siihen kytketään toiseen kytkimeen tai reitittimeen menevä verkkojohto. Käytännössä sillä ei kuitenkaan ole merkitystä mikä laite tähän porttiin kytketään.


Pienemmän kytkimen pohjassa on urat ruuveille/nauloille, jolloin kytkimen voi asentaa seinälle roikkumaan.





Pienemmän kytkimen piirisarjana toimii Realtekin RTL8305SC ja isomman RTL8309SB. Kondensaattorit ovat merkiltään Fu Lee, joiden laadusta ei Googlella löytynyt tietoa.

Tiedonsiirtonopeuta testattiin NTttcp:llä. Sovellus ajettiin seuraavin paremetrein: ntttcp.exe -m 2,0,toisenKoneenIP -a 4 -l 256000 -n 3000. Tulokseksi saatiin kummankin kytkimen kautta 94 Mbit/s. Käytössä kumpikin kytkin toimi päiviä moitteettomasti.

Pluscom N5P on kuusiporttinen ja N8P kahdeksanporttinen 10/100-kytkin. Kumpikin soveltuu oivasti kotikäyttöön.

ARVOSANA: 8. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: PhotoNav Classic Finland

Verkkokauppa.com on tuonut myyntiin kolmannen version navigaattoristaan kilpailukykyiseen 45,40 euron hintaan. Näkyykö alhainen hinta laadussa verrattuna tuplasti kalliimpiin navigaattoreihin?


Navigaattori toimitetaan hieman erikoisessa pakkauksessa. Se on pakattu noin 39 x 23 x 3 cm:n kokoiseen laatikkoon, jolloin paketti kulkee kirjeenä. Lähettäjälle tästä tulee vähemmän kuluja verrattuna postipakettiin, ja vastaanottaja saa paketin suoraan kotiovelle edellyttäen, että se mahtuu luukusta/laatikosta tai vastaanottaja on kotona valmiina odottamassa postinjakaa. Huonona puolena ohuessa laatikossa on se, että siinä on ainoastaan muutaman millin verran tyhjää tilaa navigaattorin näytön yläpuolella, jolloin pahimmassa tapauksessa näyttö voi vaurioitua.


Paketista paljastuu navigaattori, tupakansytyttimeen liitettävä autolaturi, USB-johto tiedonsiirtoon ja akun lataukseen, ohjekirja, imukuppivarsi ja osoitinkynä. Kynää ei kuitenkaan voi työntää laitteen sisälle.


Navigaattori on varustettu 3,5 tuuman kosketusnäytöllä, jonka resoluution on 320 x 240 pikseliä, Suomen kartalla (Tele Atlas FIN v2.14 - 2009.09), Windows CE 5.0 Core -käyttöjärjestelmällä, Helsingin ja Tampereen ilmakuvilla sekä jopa kolmen tunnin käyttöajan tarjoavalla akulla.

Laitteen koko on 75 x 98 x 13 mm, prosessorina on 400 MHz:n ARM-suoritin, keskusmuistia 64 Mt ja sisäänrakennettua massamuistia 2 Gt, jolle on asennettu käyttöjärjestelmä ja navigointisofta.


Navigaattorin sivulla on kumisuojuksen takana USB- ja 2,5 mm:n kuulokeliitin. USB-liitimen kautta pystyy lataamaan navigaattorin ja siirtämän tiedostoja navin ja tietokoneen välillä. Lisäksi laitteeseen voidaan työntää microSD-muistikortti. Virallisesti korttipaikka ei tue HC-kortteja, mutta photonav.infon keskustelualueella niiden on todettu toimivan. Liittimien yläpuolella on ledi, joka ilmaisee ladataanko akkua (keltainen) vai onko akku jo latautunut (vihreä). Kumisuojan vasemalla puolella oleva reikä on tarkoitettu laitteen resetointiin.


Photonavin takaa ei löydy yllätyksiä. Kiinnityskehikko on valmiiksi kiinnitetty. Laitteen kiinnitäminen ja irrottaminen imukuppivarresta on vaivatonta. Äänenlaadultaan navigaattorin kaiutin ei ole kovinkaan hyvä, koska korkeimmilla äänenvoimmakkuuksilla ääni alkaa särkemään. Selvää ajo-ohjeista kuitenkin saa helposti.


Oikeasta yläkulmasta löytyy virtanappi, josta saa virrat pois tai päälle. Kun nappia pidetään pohjassa pari sekuntia, laite siirtyy valmiustilaan, neljä sekuntia pohjassa pidettyä navigaattori sammuu. Pienenä, mutta häiritsevänä, bugina navigaattorin kello ei pysy oikeassa ajassa, kun laite sammutetaan.


Sekä autolaturissa että USB-kaapelissa on kummassakin päässä mini-USB-liitin. Kumpikin soveltuu navigaattorin lataamiseen jopa silloin, kun navigaattorin virrat on kytketty pois päältä.


Tuulilasiin kiinnitettävä imukuppivarsi on 20 cm:n pituinen. Imukuppi on helppo kiinnittää klipsillä ja varsi on jäykkää, mutta asentoon väännettävää materiaalia. Ajaessa navigaattori tärisee jonkin verran varren päässä.


Virtojen päälle kytkemisen jälkeen näyttöön ilmestyy kuvassa näkyvä valikko. Jos mitään valikon kohtaa ei paina muutamaan sekuntiin, navigointiohjelmisto käynnistyy automaattisesti. Photonav-kohta käynnistää navigointiohjelmiston, Työkaluista löytyy nelilaskin, päivitystoiminto, e-kirjojen lukemiseen soveltuva ohjelma ja valokuvien selaamiseen oma ohjelmansa. Asetuksissa pystyy määrittämään kielen, äänenvoimakkuuden, taustavalon kirkkauden ja kalibroimaan näytön. Tasku Loistosta on asennettu 25 käynnistyskerran ajan toimiva demoversio ja WinCE käynnistää Windowsin työpöydän.


WinCE-kohtaa klikatessa avautuu Windowsin työpöytä. My Device ja My Computer avaavat saman kohteen eli oman tietokoneen. Omassa tietokoneessa pystyy selaamaan kansioita tai tekemään muutoksia ohjauspaneelissa. Launcher käynnistää päävalikon, josta pystyy mm. käynnistämään navigointisovelluksen.


Perusnäkymässä näkyy alarivillä kellonaika, kadunnimi, nopeus ja valikkonappi. Sijainti näkyy kartalla sinisenä nuolena.

Ylhäällä vasemalla oleva plus zoomaa karttaa lähemmäs, sen alapuolelella ovat kartan kallistupainikkeet, oikealla zoomaus loitommaksi ja sen alapuolisesta näkymästä näkee akun varaustilan ja satelliittisignaalin voimakkuuden. Tätä kohtaa klikkaamalla aukeaa sivu, jolta löytyy kompassi, koordinaatit, tietoa satelliiteista ja nopeus. Pyyhkäisemällä sormea alaosassa mustalla alueella vasemalle äänenvoimaakkuutta voidaan pienentää, oikealle pyyhkäistäessä suurentaa.


Päävalikosta pystyy navigoimaan kohteeseen, etsimään kohdetta tai muuttamaan asetuksia.


Määränpääksi voidaan valita osoite, koti, edellinen kohde, suosikki, POI (kiinnostuksen kohde), lähellä oleva POI, koordinaatit, postinumero tai reitti.


Osoitetta syötettäessä ruudun alaosaan avautuu joko QWERTY- tai ABC-näppäimistö. Kirjainta painettaessa ohjelmisto ehdottaa paikkoja, jolloin määränpäätä ei tarvitse aina kirjoittaa kokonaisuudessaan.


Navigoidessa ruudun vasempaan reunaan ilmestyy symboli, joka kertoo mitä pitää seuraavaksi tehdä, esimerkiksi kääntyä vasempaan, ja etäisyys tähän kohteeseen. Tästä oikealle siirryttäessä näytöllä näkyvät ajoaika, ajomatka, saapumisaika ja ajonopeus/sallittu nopeus. Alla näkyy tien nimi ja numero. Joskus navigaattori ei näytä tielle nimeä, pelkästään numeron, vaikka nimen tietäminen olisi tärkeämpää.


Helsingissä navigoidessa karttapohjaksi voi valita ilmakuvat, mutta halutessaan pohjaksi saa normaalin karttapohjan painamalla näytön vasemmalla puolella olevaa symbolia.




Asetukset-valikossa pystyy säätämään navigointiohjelmiston asetuksia. Alla käydään eri säädöt pikaisesti läpi.
Yleinen: Äänenvoimakkuus ja taustavalon virransäästöominaisuudet.
Kieli: Ajo-opastuksen kieli, näppäimistöasettelu, nopeusasteikko (km/h, Mph).
Kartan ulkoasu: Auto zoom, 3D-maamerkit, karttapohjan värit, mahdollisuus automaattiselle yöpohjalle, suosikkikohteiden hallinta, POI-kohteiden näyttäminen / piilottaminen.
Reittivalinnat: Nopein / lyhyin, tietullit. Ei ole mahdollisuutta esimerkiksi jättää hiekkateitä pois.
Turva-asetukset: Hälytys, kun tietty nopeus ylitetään, hälytys, kun tiekohtainen nopeus ylitetään, hälytys valvontakameroiden kohdalla.
Järjestelmä: 12H/24H-kello.
GPS: GPS päällä / pois, koordinaattien muoto.
Tietojen tuominen/vieminen: Kamerahälytysten tuonti.

Käytössä Photonav toimii kohtalaisesti. Määränpään syöttäminen sujuu helpohkosti, tosin kirjaimet voisivat olla suurempia. Ajo-opastus osaa antaa ajoissa ohjeita, mutta harvoin saattaa kääntymisohjeet tulla sanomatta. Tällöin näytön vilkaiseminen pelastaa. Välillä ääni bugittaa parin sekunnin ajan, jolloin ohjeiden välissä tulee "tärinää". Esimerkiksi "Tuhannen metrin jälkeen trtrtrtrtrtrtrtrtrtrtr käänny oikealle". Reittisuunnitelu sujuu samaan tapaan kuin TomTom One V4 Classicissa. Kumpikin käyttää samaa karttatoimittajaa ja välillä kumpikin arpoo hieman merkillisiä reittejä. Vika tosin on hyvällä todennäköisyydellä karttatoimittajassa. Navigaattoriin ei ole tallennettu kaikkia valvontakameroiden paikkoja, vaan useita jo vuosia paikoillaan seisseitä peltipoliiseja puuttuu kartalta. Näitä tosin pitäisi pystyä lisäämään käsin ohjekirjasta löytyvin ohjein.

Valikosta löytyy järjestelmän päivitysmahdollisuus, mutta toteutuvat järjestelmä- ja karttapäivitykset ovat suuri kysymysmerkki.

PhotoNav Classic Finland on noin 46 euroa maksava 3,5 tuuman näytöllä ja Suomen kartalla varustettu perusnavigaattori. Navigaattorista löytyy bugeja, kuten kellonaika ei pysy ajassa, mutta toimivuuteen ne ei suurestikaan vaikuta. Photonavista ei löydy turhia ominaisuuksia, vaan sillä löytää varmasti perille, mikä on tärkeintä. WinCE-käyttöjärjestelmä takaa sen, että virittelijöillekin on puuhaa esimerkiksi navgointisoftan vaihdon kanssa.

ARVOSANA: 7,5. (Arvosteluasteikko 4-10.)


PÄIVITYS 2.6.2010:
Kellonaikaongelmaan on julkaistu ohjelmistopäivitys. Se on ladattavissa navigaattorin tuotesivulta.

ARVOSTELU: Metro 2033 (PC)

Ydinsodan jälkeen maan päällä ei ollut enää turvallista oleskella, joten ihmisten täytyi löytää turvallisempi paikka. Mikä olisi suojaisampi paikka kuin Moskovan metroverkosto. Valitettavasti pilaantuneen ilman ja säteilyn lisäksi niin maan päällä kuin tunneleissa asustelee muitakin kuin ihmisiä.

Pelaaja omaksuu päähähmon, Artyomin, roolin. Hänet lähetetään kotiasemalta hakemaan apua, ja eteen sattuu kaikenlaista. Pelissä pääsee seikkaileman niin tunneleissa, rakennuksissa ja maan pinnalla. Kuitenkaan missään ei ole turvallista. Pelaajan henkeä uhkaavat niin mutantit, natsit kuten muiden lajitovereiden asettamat ansat. Uusia aseita, ammuksia ja happifilttereitä löytää joko tapetuilta vihollisilta, kätköistä tai niitä voi ostaa asemilta. Valuuttana toimii armeijalaatuiset panokset, jotka ovat harvinaisia ja tehokkaampia kuin normaaliammukset, joten niitä voi käyttää myös ammuksina. Niiden käyttöä ei kuitenkaan suositella, koska se on kuin ampuisi rahaa.

Tasot ovat putkimaisia, mutta sokkeloisemmissa komplekseissa suunnistamisessa Artyomilla on mukanaan kompassi, joka näyttää tehtävän kannalta oikean suunnan. Pelin tunnelma on pääosin hyvä. Pimeässä kulkiessa on mukana otsalamppu, jota voidaan ladata mukana kulkevalla generaattorilla. Kuitenkaan lamppu ei ole liian kirkas, joten pimeissä nurkissa voi piileskellä ties minkälaisia örkkejä. Ammuksia vihollisiin uppoaa hieman turhan paljon, joten hyvin pian voi harmitella ettei tullut ostaneeksi tarpeeksi paukkuja edellisellä asemalla.

Grafiikaltaan peli on näyttävä, mutta raskas. Etenkin valo-, savu- ja varjoefektit näyttävät hienoilta. Venäläisaksenttinen ääninäyttely ja yleinen ääniympäristö ovat ok-tasoa.

Metro 2033 on ydinsodan jälkeiseen maailmaan sijoittuva fps-peli. Pelaaja liikkuu pääosin metrotunneleissa ja -asemilla, ja vihollisia voi tappaa hengiltä aseilla tai pyrkiä hiipimään ohitse. Juoni on suhteellisen mielenkiintoinen, mutta tasosuunnittelu on putkimaista.

ARVOSANA: 8-. (Arvosteluasteikko 4-10.)