ARVOSTELU: Crysis (PC)

Vuonna 2004 julkaistu Far Cry sai kehuja näyttävän grafiikkansa ja laajan pelialueen takia. Nyt kolme vuotta myöhemmin sama porukka julkaisi FPS-pelin nimeltänsä Crysis.

Crysiksen tarina lakaa, kun USA lähettää erikoisjoukkonsa tutkimaan Pohjois-Koreasta löytynyttä paikallisen armeijan vartioimaa epätavallista löytöä, joka paljastuukin myöhemmin jättimäiseksi ulkoavaruuden rakennelmaksi.

Pelaajalla on päällän nanopuku, joka muun muassa suojelee, antaa lisää juoksunopeutta ja voimaa. Puvun energia, kuten myös pelaajan "elämä", palautuu vähitellen maksimiarvoonsa.

Viidakossa räiskintä on mukavaa puuhaa, mutta sitä riittää vain muutamaksi tunniksi. Pelialue on näennäisesti laaja. mutta pelireitti on rajattu ylitsepääsemättömillä vuorenseinillä. Viidakkotaisteluiden jälkeen pelaaja heitetään leijumaan ulkoavaruuden rakennelmaan. Leijuminen on tylsää, eikä siitä ole juonen eikä pelattavuuden kannalta mitään hyötyä. Luolaleijunnan jälkeen lähdetään räiskimään lentotukialukselle lisää alieneja. Sekin on tylsää. Siis varsinainen viidakkoseikkailu jää todella vähälle.

Pelin grafiikka on upeaa, mutta koneelta paljon tehoa vaativaa. Puut, aluskasvillisuus, rakennukset ja koko muukin ympäristö on mallinnettu upeasti. Joitain puita voi ampua poikki ja laudoista rakennettuja hökkeleitä tuhota. Tekoälykin on hyvää. Erityismaininnan ansaitsee upeat musiikit, jotka on säveltänyt Inon Zur.

Crysis jättää kylmäksi. Juonta ei oikein ole nimeksikään, täysin turha luolaleijunta ärsyttää, vastustajat ottavat liikaa osumaa ennen kuolemaansa ja muutaman tunnin pituus ei ole riittävä. Häiritseviä bugejakin riittää. Crysis on upeilla grafiikoilla varustettu teknologiademo. Toivottavasti kaksi seuraavaa jatko-osaa korjaavat tilanteen.

Arvosana: 8. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: F.E.A.R. Perseus Mandate (PC)

F.E.A.R. -pelin toinen lisäosa tottelee nimeä Perseus Mandate.

Peli on ensimmäisestä persoonasta kuvattu räiskintä, joka sisältää jonkin verran kauhuelementtejä. Pelaaja kulkee rakennusten sisällä elimiminoiden tiloja vartioivia sotilaita erilaisia aseita ja bullet time -kopiota käyttäen.

Pelialueet ovat hämäriä. Pelihahmon kokemien halusinaatioiden, hämäryyden ja yliluonnolisten vihollisten takia peli saa aikaan kylmiä väreitä. Varsinaisia säikyttelykohtauksia ei juurikaan ole yhtä lukuunottamatta.

F.E.A.R. julkaistiin vuonna 2005, ja sen lisäosa Perseus Mandate kaksi vuotta myöhemmin. Kuitenkaan pelin tekijät eivät ole tehneet mitään muutoksia peliin, jos uusia alueita ei lasketa mukaan. Grafiikka on vanhentunutta, äänet ja tekoäly samalla tasolla kuin kaksi vuotta sitten eikä pelimekaniikkaakaan ole koskettu.

F.E.A.R. Perseus Mandate ei siis eroa edellisistä osista lähes mitenkään. Putkijuoksua rittää noin neljäksi tunniksi.

Arvosana: 7. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: Command & Conquer 3: Tiberium Wars (PC)

Eletään vuotta 2047 ja maanpinta on peittynyt entistä enemmän tiberiumin alle. Nod lähtee hiljaiselon jälkeen taistelemaan GDI:tä vastaan. Mukaan lähtee myös Scrin ulkoavaruudesta.

C&C3 on RTS-peli, jossa pelaaja taistelee rakentamallaan armeijalla vihollisia vastaan. Resursseja saadaan tiberiumia keräämällä ja jalostamalla. Yleisenä taktiikkana varmaan voittoon on rakentaa mahdollisimman nopeasti rakennukset, kehittää niitä samalla kun rakentaa tukikohdan puolustuksen kuntoon ja lopuksi hankkii kunnon joukon tehokkaita sota-ajoneuvoja.

Pelissä välivideot hoidetaan oikeiden näyttelijöiden kesken. Lavastukset tosin ovat tragikoomista katsottavaa vilkkuvien valojen ja piippausten takia. Mukana on tuttuja näyttelijöitä, kuten Lost:sta tuttu Sawyer.

Grafiikka, äänet ja kontrollit ovat hyvät.

Command & Conquer 3: Tiberium Wars jatkaa samoilla linjoilla kuin edeltäjänsä. Mitään suurempia muutoksia ei ole, joka voi toki olla hyväkin asia. Tuttua ja turvallista C&C:tä.

Arvosana: 8. (Arvoasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: Company of Heroes (PC)

Company of Heroes on toiseen maailmansotaan liittyvä RTS-peli.

CoH:n yksinpelikampanja koostuu monenlaisista tehtävistä, kuten alueiden valtaamisesta, niiden puolustamisesta ja kohteiden tuhoamisesta.

Pelaaja saa resursseja joukkojen rakentamiseen valtaamalla strategisia kohteita. Kohteista saa muun muassa ammuksia ja polttoainetta armeijansa käyttöön. Kuitenkaan pelaaja ei voi hankkia itselleseen kovin suurta armeijaa, koska kenttää kohdin on annettu tietty määrä "joukkopisteitä". Esimerkiksi jossain kentässä pistemäärä voi olla 75. Jos panssarivaunu kuluttaa esim. 12 pistettä, armeijaan voi kuulua maksimissaan 6 tankkia. Niillä pitää sitten saada pelattua kenttä läpi.

Jos CoH:ia verrataan esimerkiksi Command & Conquer -peleihin, CoH on haastavampi. C&C:ssa yleensä rakentamalla suuren armeijan ja hyökkäämällä ylivoimalla vihollisen kimppuun voittaa pelin. CoH:ssa pitää taktisemmin valita oikeat joukot, joilla vihollisen pystyy kukistamaan.

Grafikkaa on pelissä hienoa, ja ympäristö lähes kokonaan tuhoutuvaa. Äänimaailma on OK ja kontrollitkin toimivat.

Company of Heroes:ia on helppo suositella kaikille RTS-peleistä kiinnostuneille.

Arvosana: 9. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: FlatOut 2 (PC)

Suomalaisen Bugbear:n tekemä romurallipeli FlatOut 2 julkaistiin viime vuoden kesäkuussa.

FlatOut 2 koostuu kahdesta osasta. Perinteisestä radalla ajosta ja minipeleistä. Radat sijoittuvat muun muassa metsiin, kaupunkeihin ja aavikolle. Minipeleissä pelaajan on tarkoituksena yleensä joko ottaa autollaan vauhtia ja laukaista ajaja ilmaan esim. tähdäten tikkatauluun tai perinteistä romurallia avoimella alueella.

Grafiikoiltaan peli on upea, jos mukaan ei otetan vettä, joka näyttää todella huonolta. Autojen äänet kuulostavat tylsiltä, eikä eroa peltoauton ja katuauton äänillä juurikaan ole. Soundtrack koostuu ainoastaan noin 25 kappaleesta, joten biisit alkavat kyllästyttämään jo parin tunnin pelailun jälkeen.

Ajotuntuma on puhdasta arcadea. Pelaaja saa nitroa, jolla saa väliaikaisesti kiihdyttettyä autoa, törmäilemällä kilpakumppaneihinsa tai radan varrella oleviin objekteihin, esimerkiksi liikennemerkkeihin.

FlatOut 2 on mukava romurallipeli, josta riittää iloa useaksi tunniksi.

Arvosana: 8. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: Medal of Honor: Airborne (PC)

Jatketaan toisella toiseen maailmansotaan liittyvällä pelillä.

Medal of Honor: Airborne on MoH-sarjan 11. osa. Peli kertoo amerikkalaisista laskuvarjojoukoista toisessa maailmansodassa. Heidän tehtävänään on eliminoida vihollisia ympäri Eurooppaa.

Pelin erikoisuus on on se, että pelaaja hyppää joka tehtävän alussa lentokoneesta tehtäväalueelle. Tason läpäistään yleensä etenemällä eteenpäin ja tuhoamalla strategisia kohteita, kuten ilmatorjuntatykkejä.

Airborne:n grafiikka on hyvää, tekoäly OK ja äänet hyvät. Ainoat pelin miinukset ovat pelin lyhyys ja peliympäristön hämäryys. Pelattavaa on ainoastaan noin neljä tuntia eli sen saa pelattua läpi yhdeltä istumalta. Se hyvä puoli lyhyydessä on, että peliä ei ole yritetty pidentää keinotekoisesti, ja toimintaa riittää kylliksi.

MoH: Airborne on lyhyydestään huolimatta kunnollista toiseen maailmansotaan liittyvää FPS-räiskintää.

Arvosana: 7,5. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: Brothers in Arms: Earned in Blood (PC)

Toisesta maailmansodasta on julkaistu monia pelejä. Mm. strategiaa ja FPS-räiskintöjä. Tällä kertaa arvostelussa on hieman erilaisempi peli.

Pari vuotta sitten julkaistu Brothers in Arms: Earned in Blood on jatkoa saman pelisarjan pelille Road to Hill 30. Pelissä tapahtumat ajoittuvat suurin piirtein samalla ajanjaksolle kuin Road to Hill 30:ssä, mutta tapahtumat käydään läpi toisen sotilaan silmin ja eri paikoissa.

Pelityyppi on taktinen-FPS. Tässä pelissä ei pärjää juoksemalla vihollisia kohti räiskimällä. Sen sijaan pelaajan pitää komentaa joukkuetoverinsa antamaan suojatulta, ja samalla itse hiipiä vihollisen selustaan ampumaan heidät. Tämä on periaatteessa koko pelin idea ja ongelma.

Koko pelin jatkuva hiiviskely tulen alla olevan vihollisen kimppuun alkaa vähitellen maistumaan puulta. Kaiken lisäksi hiiviskelyn tulee tapahtua pelintekijöiden tekemiä reittejä pitkin, koska kartat on tehty putkimaisiksi, eikä vapaata tilaa ole luovempaan iskujen suunnitteluun. Omien tiimikavereiden tekoälyssäkään ei ole kehuttavaa; vihollisetkin ovat älykkäämpiä.

Pelin hyviä puolia ovat puolestaan ääninäyttely, tarinan kerronta ja peliin sopiva, tosin jo vanhentunut, grafiikka.

Earned in Blood jatkaa edeltäjänsä viitoittamalla tiellä, sekä hyvässä että pahassa.

Arvosana: 7,5. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: TimeShift (PC)

Tämänkertainen FPS-putkijuoksu kulkee nimellä TimeShift.

Pelaaja heitetään sotilaan saappaisiin, joka pystyy kontrolloimaan aikaa. Hän voi pysäyttää ajan pariksi sekunniksi, kelata hieman taaksepäin tai hidastaa bullet time -tyyliin.

Pelin juoni on turha. Peli alkaa siitä, että jokin laitos räjähtää. Pelaaja heitetään menneisyyteen ennen räjähdystä. Varsinainen tarina ei kunnolla etene, saati ole kiinnostava.

Aseita on monenlaisia. Perusrynkky on täysin tehoton, vihollisen tappamiseen menee melkein täysi lipas. Muita aseita ovat mm. räjähtäviä panoksia ampuva jousipyssy ja haulikko.

Grafiikka ei ole mitenkään ihmeellistä, tekoälyssäkään ei ole kehumista, eikä myöskään ääninäyttelyssä.

Pelissä pääsee ajelemaan mönkijällä, mutta muuten peli on juoksentelua ase kourassa ulkoilmassa ja sisätiloissa.

Pituudeltaan peli on n. 7-8 tuntia. TimeShift:ssä ei ole juurikaan yhtään hyvää puolta, joten sitä ei voi suositella oikein kenellekään.

Arvosana: 6. (Arvosteluasteikko 4-10.)

Grillausta

Ei näin. Ei todellakaan näin.

Eräs päivä huomasin, että tietokoneen etupaneelin USB-paikat eivät toimineet. Avasin kotelon ja laitoin irroneen USB-johdon liittimen takaisin paikalleen.

Tänään oli tarkoitus fläshätä näytönohjaimeen uusi bios, ja koska en omista diskettiasemaa, käytän boottaavaa USB-tikkua. Boottailin konetta muutaman kerran, ja ihmettelin, miksi kone ei tunnista tikkua.

Kokeilin tikkua toisessakin koneessa, mutta sekään ei tunnistanut. No, päätin tehdä sitten toisen boottavan tikun toisella koneella, ja tehtyäni sen iskin sen koneeseen, jossa on fläshättävä näytönohjain. Ihmettelin taas, miksi kone ei löydä tikkua. Sitten epäilykset heräsivät.

Avasin koneen kotelon ja tarkistin, mihin liittimeen olin laittanut irronneen USB-johdon liittimen. Olin työntänyt sen tietenkin vieressä olevaan, ainoastaan väriltään eroavaan mutta muuten samanlaiseen, Firewire-liittimeen.

RIP 4 Gt, 1 Gt ja 256 Mt -tikut.