ARVOSTELU: Call of Duty: World at War (PC)

Call of Duty -pelien kehittämisestä vastaa lähinnä kaksi pelistudiota, Treyarch ja Infinity Ward. Kumpikin studio julkaisee vuorotellen pelejä, joten yhdellä studiolla on aikaa saada peli valmiiksi kahdessa vuodessa. Kahdesta studiosta IW:tä arvostetaan enemmän.

Call of Duty: World at War on Treyarchin uusin luomus, joka julkaistiin noin vuosi sitten. Se on CoD-sarjan tyypillinen FPS-peli sijoittuen toiseen maailmansotaan. Pelaaja pässee taistelemaan AI-sotilaiden kanssa Yhdysvaltojen joukoissa Japania vastaan ja Neuvostoliittolaisten kanssa natsi-Saksaa vastaan.

Tehtävät koostuvat lähinnä kohteiden tuhoamisesta, olivat ne sitten tykkejä tai vihollissotilaita. Kentät ovat putkimaisia ja vihollisia ilmestyy välillä jatkuvalla syötöllä ovista ja ikkunoista, mutta onneksi kohtalaisen tehokkaat aseet ja omat joukot auttavat vihollisten kaatamisessa. Tehtäväsuunnittelussa on pyritty monipuolistamaan tehtäviä. Pääasiassa pelaaja kulkee jalan listien vihollisia toisen maailmansodan kivääreillä tai grillaten liekinheittimellä. Osassa tehtävistä kuljetaan hiljaa tarkkuuskiväärin kanssa tai jyrätään eteenpäin panssarivaunulla. Juoni on päälleliimatun oloinen, etenkin kun pelaajaa hyppyytetään niin USA:n kuin USSR:n joukoissa.

Call of Duty: World at War on tylsähkö putkiräiskintä. Mielenkiintoa on pyritty pitämään yllä monipuolisilla tehtävillä, mutta kaikissa on sama periaate eli tappaa suuria määriä vihollisjoukkoja ja edetä tehtävässä eteenpäin. Pelattavaa riittää muutamaksi tunniksi, jonka lisäksi pelistä löytyy moninpeli ja pari zombieräiskintäkarttaa.

ARVOSANA: 7,5. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: Call of Duty: Modern Warfare 2 (PC)

Lähitulevaisuuteen sijoitteva CoD: Modern Warfare oli vuonna 2007 ilmestyessään huippumenestys. Kysymättäkin oli selvää, että sille oli saatava jatko-osa.

Call of Duty: Modern Warfare 2 on FPS-räiskintä, joka sijoittuu edeltäjänsä tapaan lähitulevaisuuteen. Juoni keskittyy terrorismiin, mutta se on vain päälle liimatun oloinen räiskinnän olessa pääosassa.

Pelin tehtäviä on kahdenlaisia. Hiipimistehtävissä kuljetaan hiljakseen kantaen vaimennettuja aseita, kuten tarkkuuskivääreitä, ja avataan tuli kun on pakko. Räiskintätehtävissä vihollisia tulee päälle kymmeniä kappaleita ja pelaajan täytyyy leikkiä Ramboa selvitäkseen vihollisjoukoista. Mukana on toki oman puolen sotilaista muutamasta noin kymmeneen, jotka auttavat vihollisrivistön harvennuksessa. Turhaa realismia pelissä ei ole, vaan pelaajan ottaessa kunnolla osumaa pelaaja voi siirtyä nurkan taakse parantumaan muutamassa sekunnissa.

Tehtäväsuunnittelu on hyvää ja action-vetoista eikä tylsiä hetkiä tule yhdessäkään vaiheessa eteen. Kartat ovat putkimaisia eikä vaihtoehtoisia reittejä juurikaan ole. Viholliset osaavat mennä suojaan, mutta kovinkaan suuria taktisia siirtoja ne eivät osaa tehdä.

Grafiikaltaan peli on todella näyttävä ja pyörii hyvin. Äänimailma, aseiden määrä ja monipuolisuus sekä pelialueiden erilaisuus ansaitsevat kiitosta. Pelaaja pääsee vapauttamaan panttivankeja ölynporauslautalta, sotimaan talvisessa metsässä ja hiekkamyrskyssä.

Call of Duty: Modern Warfare 2 on hyvä esimerkki aivot narikkaan -tyypisestä pelistä. Räiskintää ei oteta turhan realistisesti ja toimintaa riittää. Karttojen putkimaisuus, pelin lyhyys (läpi parilla pelikerralla) ja muutenkin tekemisen puute huonontavat arvosanaa. Arvostelu koskee ainoastaan yksinpeliä, koska moninpeli on pilattu muun muassa dedikoitujen palvelimien puuttumisella ja epätasapainoisilla aseilla.

ARVOSANA: 8+. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: Logitech G13

Logitech on tuonut markkinnoille kaikenlaisia oheistarvikkeita hiiristä ja näppäimistöistä kuulokkeisiin. Miltä kuulostaa pelikäyttöön tarkoitettu joystickillä varustettu mininäppäimistö?


Logitech G13 on noin 70 euron arvoinen 22 näppäimellä, joystickillä ja pienellä näytöllä varustettu peliohjain. Lähes jokaisen näppäimen toiminnan voi itse määrittää, eli yhtä näppäintä painamalla voi avata kansion, suorittaa makron tai yksinkertaisesti bindata siihen minkä tahansa näppäimen oikeasta näppäimistöstä. Peliohjain on pakattu logitechille tutuun tyyliin eli tuotteen näkee selvästi muovin läpi ja siitä voi ottaa hieman tuntumaa.


Paketista ei plajatu peliohjaimen lisäksi muuta kuin ohjekirjanen ja ohjelmisto-CD.


Logitech mainostaa G13:a ergonomiseksi. Tästä kertovat suurehko kuminen rannetuki, näppäimien sijainti eri tasoilla, koverretut WASD-näppäimet ja näppäimistön taustavalaistus. Näppäimistö kaventuu alaspäin mennessä, mikä on hieman erikoista, koska käden sormet (lähinnä pikkurilli) loittonevat keskikohdasta siinä kohdin.

Alaosan kaventuminen aiheuttaa ongelmia, koska pikkurillille tarkoitetut shift- ja ctrl-näppäimet eivät ole oikeilla paikoillaan. Tähän saattaa toki tottua, mutta lisänäppäimien laittaminen ohjaimen vasemmalle puolelle ei olisi ollut pahitteeksi.


Ohjaimen vasemmalla puolella on peukalolle tarkoitettu joystick. Sitä on mahdollisuus käyttää joko analogisena tai digitaalisena asentamalla uusimmmat ajurit. Analogisessa tilassa joystick toimii kuten peliohjaimen tikku: vähän kallistamalla tikkua pelihahmo kääntyy hitaasti ja enemmän kallistamalla nopeasti. Digitaalisessa tilassa neljälle pääilmansuunnalle voidaan määritellä mitä näppäimiä ne vastaavat. Pelihahmoesimerkissä digitilassa hahmo kääntyy tasaisella nopeudellla tikun kallistusmäärästä riippumatta. Digitaalista tilaa voi käyttää esimerkiksi fps-peleissä, joissa joystickiä kallistamalla oikealle hahmo voi kurkistaa oikealle tai vaikka ladata aseen. Analoginen tila sopii esimerkiksi lentopeleihin, joissa haluaa katsella portaattomasti ympärilleen.

Joystickin vasemmalla- ja alapuolella on kaksi nappia, jotka voi bindata haluamikseen. Tuntumaltaan ne ovat huonohkot, etenkin alapuolella oleva. Sitä pitää painaa maalatun pisteen kohdalta, muuten painallus ei välttämättä rekisteröidy.


Näppäimistön yläosassa sijaitsee G15:stä tuttu näyttö. Siinä toimivat samat ohjelmat kuin G15:ssä, ja näyttö on kaiken lisäksi taustavalaistu: näytön ja näppäimien väriä voi vapaasti muuttaa. Näytön pinta on helposti naarmuntuva, jolloin pieniä hiusnaarmuja syntyy lähes välittömästi paketista poiston jälkeen.

Näytön alapuolella vasemmalla puolella olevalla napilla voidaan selata näytöllä pyöriviä ohjelmia, neljällä suorakulmion muotoisella napilla ohjataan aktiivista ohjelmaa, oikeanpuolimmaisella pyöreällä napilla voidaan laittaa taustavalo pois tai päälle. M1-, M2-, ja M3-napeilla voidaan valita aktiivisena olevan profiilin eri tasoja eri näppäinmäärittelyjä. Esimerkiksi M1 aktiivisena G1 toimii Esc-näppäimenä ja M2 aktiivisena F1:senä. Tällöin jalkaväellä pelatessa M1 voi olla aktiivisena ja lentokoneella lennellessä voi kytkeä M2:n aktiiviseksi eli kontrollit muuttuvat. Halutessaan M1, M2- ja M3-näppäimet voi bindata mihin tahansa muuhun näppäimeen, jolloin tason vaihto on huomattavasti helpompaa. MR-napilla voi tallentaa makron kesken pelin, jota voi myöhemmin muokata jos on tarvista.


Normaalissa näppäimistössä näppäimet eivät ole samoissa sarakkeissa, kuten G13:ssa. Eli normaalissa näppäimistössä esimerkiksi W, S ja X eivät kulje suoraan käyttäjää kohti vaan hieman oikealle kaakon suuntan. G13:ssa kyseiset näppäimet ovat samassa sarakkeessa, joka ei tunnu normaaliin näppäimistöön tottuneelle normaalilta.

Kaiken lisäksi ohjaimessa ei ole kunnollista näppäintä välilyönnille, joka on etenkin FPS-peleissä välttämättömyys. Välilyöntinä voi toki käyttää esimerkiksi G22:sta, joystickiä tai joystickin ympärillä olevia nappeja, mutta kunnon välilyöntiä ne eivät todellakaan korvaa.

Ylimmän rivin päälle olisi voinut lisätä vielä yhden näppäimistörivin, koska etenkin aseita vaihdettaessa ylärivin numeronäppäimet ovat välttämättömyys. Muutenkin näppäimiä liian vähän, etenkin Battlefield-sarjan peleihin.


Pohjasta löytyvät kumitassut pitävät noin 650 gramman painoisen ohjaimen hyvin pöydällä.




Näppäimistön ja näppäinten väriä voi vapaasti muuttaa. Kuvissa näytön väri ei näytä tasaiselta, mutta kuva vääristää: oikeasti väri on tasainen.



Mukana tulevalla LCD Managerilla voidaan määritellä mitkä ohjelmat näytöllä näkyvät ja sillä voidaan myös muuttaa näytöllä pyörivien ohjelmien asetuksia. Ohjelma tukee useampaa laitetta, eli jos pöydällä lojuu G13:n lisäksi esimerkiksi G15, molempia voi hallita samalla ohjelmistolla.


G-series Key Profilerilla määritellään näppäimien toiminnot. Näppäimelle voidaan esimerkiksi määritellä, että näppäintä painettaessa se toimii näppäimistön näppäimenä, suorittaa makron, avaa kansion tai ohjelman tai vaikkapa liittää tietyn tekstipätkän. Profiileja voidaan luoda jokaiselle ohjelmalle erikseen, jotka käynnistyvät ohjelmiston mukana. Profiilit on myös mahdollista tallentaa peliohjaimen omaan muistiin, jolloin ne voi viedä mukanaan toiseen koneeseen. Eri profiileille ei kuitenkaan voi määritellä omia värejä, vaan ne ovat jokaiselle profiilille samat.


Profilerista löytyvällä Macro Managerilla voi luoda haluamiaan makroja. Viiveitä voi vapaasti muuttaa millisekunnin tarkkuudella ja lisäksi hiiren toimintoja voi lisätä halutessaan.

Logitech G13 on pelikäyttöön tarkoitettu pelinäppäimistö, jonka näytöstä voi saada selville esimerkiksi pelistatistiikkaa. Näppäimien toimintaa voi vapaasti muuttaa, jolloin näppäintä painettaessa se voi suorittaa vaikkapa makron tai avata jonkin ohjelman. Pelikäytössä normaaliin näppäimistöön tottuneena G13 tuntuu erikoiselta. Näppäimien sijoittelut, etenkin kunnollisen ctrl-näppäimen ja välilyönnin puute haittaavat. Näppäimiäkin on hieman liian vähän. Ohjelmisto on Logitechin tapaan huippuluokkaa, josta muut valmistajat voisivat ottaa mallia. Pelikäyttöä varten suosittelisin enemmin rahojen sijoittamista kunnolliseen näppäimistöön, koska sillä voi lisäksi kirjoittaa; toisin kuin G13:lla. Hyötykäytössä G13:sta voinee olla hyötyä joystickin ja näppäimien vapaan toiminnan muuttamisen takia.

ARVOSANA: 7,5. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: Overlord: Raising Hell (PC)

Overlord sai jo lähes kaksi vuotta sitten ensimmäisen ja ainoan lisäosa, joka tuo lisäpelataavaa pahuuden yliherralle.

Pelimaailmaan ilmestyy portteja, joita asukkaat luulevat porteiksi taivaaseen. Todellisuudessa porttien takaa paljastuukin helvettiä vastaava paikka. Overlord lähtee tutkimaan ja sulkemaan näitä portteja, jotta ihmisiä ei sinne enää joutuisi.

Raising Hell on hyvin samankaltainen peli kuin alkuperäinen peli, eli pelaajan täytyy kukistaa vihollisia apunaan pieniä käskyläisiä, minioneja. Samalla eteen tulee pieniä ongelmia, joista täytyy selvitä voimalla tai päättelyllä. Pelialueet eivät ole kovinkaan monipuolisia, ja ne ovat lisäksi putkimaisia.

Jostain syystä lisäosa vaatii pelitallennuksen, jossa peli on kokonaan läpäisty. Muuten uusia seikkailuja ei pääse kokemaan. Onneksi netistä löytyy ladattava pelitallennus, jonka avulla lisäosaa pääsee suoraan pelaamaan. Lisäosa tuo mukanaan muutaman uuden tehtävän ja pari uutta asetta ja varustetta. Grafiikan ja äänten taso on samaa emopelin kanssa.

Overlord: Raising Hell tarjoaa alkuperäiseen peliin lisäpelattavaa pariksi tunniksi. Lisäsisältöä on jonkin verran, mutta putkimainen kenttäsuunnittelu, paikoitellen kankea ohjaus ja muutamat ärsyttävät tehtävät laskevat arvosanaa.

ARVOSANA: 7,5. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: Sennheiser RS 120

Verkkokauppa.com tarjoaa edullisia tuotteita ilman ALV:ta suoraan Ahvenanmaalta ilman postikuluja. Tällä kertaa arvosteltava on noin 45 euron arvoiset kuulokkeet.


Paketista selviävät seuraavat asiat: signaalin kuljettamiseen käytetään taajuusmodulointia (FM), valittavana on kolme kanavaa väliltä 863-865 MHz, säteilyteho on alle 10 mW, jolloin kantamaa luvataan olevan noin 100 m, paino noin 230 g, taajuusvaste 22 - 19500 Hz, kokonaisharmoninen särö (THD) alle 0,7%, signaali-kohinasuhde (SNR) yli 65 dBA, äänenpainetaso (SPL) kilohertsin taajudella 106 dB ja käyttöaika noin 20 tuntia.


Paketista paljatuu ohjelappusia, kuulokkeeet, lähetin, virtalähde lähettimelle, akut ja adapteri.


Mukana tulevat akut ovat GP:n valmistamat 600 mAh:n AAA-kokoiset NiMH-akut. Kullattu adapteri muuntaa lähettimen 3,5 mm:n stereoliittimen 6,3 mm:n kokoon, jolloin sen saa esimerkiksi kytkettyä kodin viihdelaitteisiin, joissa ei ole 3,5 mm:n liitintä.


Lähettimen virtalähde on samankaltainen kuin muidenkin pienlaitteiden mukana tuleva.


Lähetin on väriltään harmaa. Se toimii myös kuulokkeiden latausasemana silloin, kun kuulokkeet eivät ole käytössä. Kuulokkeet yksinkertaisesti vain nostetaan lähettimen päälle, jolloin niiden akut alkavat automaattisesti latautua.

Lähettimen etupuolella on kaksi lediä, joista ylempi on vihreä ON/OFF-ledi. Se palaa, kun lähetin lähettää signaalia. Alempana on CHARGE-ledi, joka palaa kun kuulokkeet on nostettu latautumaan. Se ei kuitenkaan sammu vaikka akut olisivat täysin latautuneet vaan jatkaa palamistaan.

Lähetin alkaa lähettämään signaalia automaattisesti, kun äänilähteestä tulee jotakin ulos. Kun äänilähteestä ei tule signaalia, lähetin lähettää hiljaisuutta parin minuutin ajan, jonka jälkeen lähetin sammuu. Tästä seuraa se, että kuulokkeet pyrkivät ottamaan vastaan signaalia, jota ei enää lähetetä ja kuulokkeista alkaa kuulumaan kohinaa. Tämä on todella häiritsevää esimerkiksi silloin, kun katsoo netistä jonkin videopätkän ja unohtaa kuulokkeet päähän. Parin minuutin päästää alkaa kuulokkeista kuulumaan häiritsevää kohinaa.


Lähettimen alaosassa on taajudenvalintakytkin. Sen avulla voi valita lähetystaajuudeksi joko 863, 864 tai 865 MHz.


Itse kuulokkeet ovat mustat ja avoimet supra-aural-tyyppiset. Sangassa on pehmusteet ja niiden välissä on paljasta metallia, jonka avulla kuulokkeet voidaan ladata helposti nostamalla ne lähettimen päälle. Kuulokekuppeja voidaan nostaa ja laskea, jolloin kuulokkeet saadaan sopimaan hyvin. Kuulokkeissa ei ole kuitenkaan mahdollisuutta säätää tiukkuutta. Tiukkuus on jätetty kohtalaisen löysäksi, jolloin ne eivät purista, mutta esimerkiksi kumartaessa ne saattavat valua eteenpäin a tippua.


Kuulokkeiden pehmusteet ovat mukavat korvia vasten.


Kiertämällä vasenmman kuulokkeen pehmustetta sen takaa paljastuu akuille tarkoitetut pitimet. Virtalähteenä käytetän kahta AAA-kokoista akkua.


Vasemmasta kupista löytyy ON/OFF-kytkin, jolla kuulokkeiden virta saadaan katkaistua.


Oikeassa kupissa on äänenvoimmakuuden ja taajuuden virittämiseen tarkoitetut säätimet. Ne ovat kuitenkin samanlaiset ja saattavat sekoittua keskenään, jolloin äänenvoimakkuutta säädettäessä saataa vahingossa pyörittää taajuussäädintä.


Kuulokkeet lähettimen päällä latauksessa.

Äänenlaadultaan kuulokkeet ovat hyvät, mutta kuuntelukokemuksia häiritsevät häiriöäänet. Päätä kääntämällä kuulokkeista saattaa alkaa kuulumaan vinkumista tai ulinaa, joka yleensä lähtee kääntämällä päätä johonkin suuntaan. Erottelutarkkuus on hyvä ja bassoakin löytyy HD 595:een verrattuna enemmän. Jotkut eivät tosin tykkää Sennheisereiden kirkkaasta diskantista, mutta se on makuasia.

Lisäksi yhtenä epämiellyttävä ominaisuutena äänenlaadussa on äänenpainevaihtelut. Pelkissä laulukohdissa ääntä lähtee enemmän, mutta musiikin tulessa kyytiin äänenvoimakkuus pienentyy. Tämä ei kuitenkaan ole kovinkaan suuri miinus.

Sennheiser RS 120 on edullien langaton kuulokepaketti. Kuulokkeet ovat mukavat päässä, äänenlaatu on hyvä niin bassojen, keskiäänien kuin diskanttienkin osalta. Huonoina puolina ovat häiriöäänet ja lähettimen automaattinen sammuminen parin minuutin kuluttua tulosignaalin häviämisestä. Tällöin kuulokkeista alkaa kuulumaan kohinaa. Kuulokkeet soveltuvat hyvin peleihin, musiikin kuunteluun ja TV:n katsomiseen, mutta langallisia ne eivät korvaa.

ARVOSANA: 8-. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: Operation Flashpoint: Dragon Rising (PC)

Markkinoilta löytyy tällä hetkellä kaksi sotasimulaatiopeliä, ARMA 2 ja Operation Flashpoint: Dragon Rising, jolla ei oikeastaan ole mitään tekemistä alkuperäisen OFP:n kanssa.

Vuonna 2011 kiinan sotavoimat valtaavat Skiran (oikeassa elämässä Kiska) saaren Venäjältä öljyn takia. Venäjä kuitenkin jo sotii Kiinan mailla eikä ehdi valtaamaan saarta takaisin, jolloin se pyytää USA:ta apuun. USA lähettää joukkoja tuhoamaan kiinalaisvoimat.

Tehtävien alussa pelaaja informoidaan tehtävien tavoitteista. Tavoitteet voivat olla esimerkiksi tiedustelemista, panttivankien pelastamista tai tärkeiden kohteiden tuhoamista. Helpoimmilla vaikeusasteilla kartalle on laitettu valmiiksi kulkupisteet, joiden kautta kannattaa kulkea. Yleensä näissä pisteissä peli voidaan tallentaa automaattisesti, jolloin kuolon korjatessa ei tarvitse aloittaa peliä uudelleen. Vaikeammilla vaikeustasoilla tallennuspisteet häviävät, viholliskohteita ei näe kartalta ja ammuksien lukumäärä on muistettava. Jostain kumman syystä pelaajalle ei anneta mahdollisuutta valita tehtävän alkaessa sopivaa aseistusta, vaan tehtävä on läpäistävä annetuilla aseilla. Kaatuneilta vihollissotureilta on kuitenkin mahdollisuus ottaa aseita omaan käyttöön, jos panokset loppuvat.

Tehtävien aikana pelaaja on nelihenkisen iskuryhmän johtaja. Pelaajan on annettava käskyjä, kuten suojatulen antaminen tai muiden ryhmäläisten käskeminen tiettyihin asemiin. Käskyjen antamiseen tarkoitettu valintaruusu on kuitenkin sekava ja vaikeakäyttöinen. Käskyjen antamisen, ja aseen vaihtamisen, ajaksi pelaajan on pysähdyttävä ja pahimmassa tapauksessa käytävä useita valikoita läpi halutun käskyn antamiseksi. Käskyn annettua joukkuetoverit yleensä tottelevat käskyäasianmukaisesti. Joukkuetovereista on suurta hyötyä tehtävien aikana. He huomioivat vihollisyksiköitä, jolloin helpoimmalla vaikeusasteella ne ilmestyvät minikartalle ja avaavat tulen niitä vastaan tarvittaessa. Välillä tovereiden osumatarkkuudessa on paljonkin parannettavaa, mutta yleensä ne osuvat kohtalaisen hyvin.

Tehtävillä kuljetaan pääasiassa jalan. Parissa tehtävässä on tosin mahdollisuus päästä maastoauton rattiin tai helikopterin puikkoihin. Patikoitavaa Skiran saarella riittää, koska pelialue on laajudeltaan lähemmäs 300 neliökilometriä. Tehtävien aikana alue on tosin rajattu, mutta käveltävää missioiden aikana on muutama kilometri, välillä kyllästymiseen saakka. Kyllästymistä on tosin päätetty estää sijoittamalla vihollispartioita kulkureittien varrelle. Jos ei kulje tarpeeksi tarkasti, yksikin luoti saatttaa päättää tehtävän.

Luotien lentorataa on pyritty mallintamaan oikeita olosuhteita vastaavaksi, mutta käytännössä tämä takoittaa ainoastaan luodin tappavuuden vähenemistä ja lentoradan muuttumista vertikaalisesti matkan pituuden funktiona. Saarella ei tuule eikä kiinteiden rakenteiden läpi voi ampua. Tekoälyviholliset osaavat ottaa suojaa ja liikkua taktisesti hyviin paikkoihin, mutta välillä ne saattavat vain seistä paikoillaan, kunnes pelaaja on siirtynyt tarpeeksi lähelle tai ampunut heitä kohti. Panttivankien pelastamisissa panttivangit eivät oikein osaa käyttäytyä niin kuin pitäisi ja tästä syystä kuolevat turhan helposti.

Grafiikka on hienoa ja äänimaailma ansaitsee kiitosta: aseet kuulostavat hyviltä ja ympäristöstä kuuluu kaikenlaisia ääniä. Pelattavuus on ok-tasoa, mutta etenkin juostessa kameran liikkuminen ylös-alas häiritsee, eikä sitä voi laittaa pois päältä pelin asetuksista. Pituuttakin on liian vähän. 11 tehtävän läpäisemiseen menee noin viisi tuntia.

Operation Flashpoint: Dragon Rising:a voi suositella sotasimulaatioden ystäville. Tehtävien onnistumiseksi on vaikkeimmalla vaikeustasolla liikuttava todella varovasti, mutta helpoimmalla tasolla visuaaliset avut ja tallennuspisteet helpottavat etenemistä. Tehtävät ovat hieman yksipuolisia, mutta kuitenkin erilaisia. Pituutta on liian vähän, mutta lisätehtäviä löytyy GameFAQs:sta ja ilmaisesta Skirmish pack:sta.

ARVOSANA: 7,5. (Arvosteluasteikko 4-10.)