Pelin alussa pelin päähahmo saapuu sisällissodassa olevaan johonkin Afrikan maahan. Kaksi ryhmittyvää taistelevat toisiaan vastaan, ja päähenkilön täytyy tehdä kummalekin puolelle tehtäviä.
Tehtävät ovat itseään toistavia. Päätehtävät ovat hyvin pitkälti seuraavanlaisia: Matkusta toiselle puolelle karttaa joko autolla, bussilla tai veneellä, ota pomolta tehtävä vastaan. Matkusta ajoneuvolla toiselle puolelle karttaa ja tapa vastustaja. Toista tätä useamman kerran. Sivutehtävät koostuvat lähinnä samanlaisesta turhasta toiselle puolelle karttaa matkustamisesta ja vihollisen tappamisesta. Kaiken lisäksi matkan varrella on vihollisjoukkojen vartioasemia, joiden läpi pääsee yleensä ajamaan helposti läpi, mutta välillä on pakko pysähtyä tappamaan joukot. Kun vartiopesäke on tyhjennetty ja tehtävä suoritettu, palatessa samaa reittiä vartiopesäke on täynnä jälleen vartioita. Ja näitä vartioasemia on yleensä useita matkan varrella.
Aseita pystyy hankkimaan asemyyjiltä timanteilla, joita saa suoritetuista tehtävistä tai löytämällä ympäri karttaa sijoitetuista laukuista. Aseet jumiutuvat tarpeeksi paljon käytettyä, jolloin asemyyjän viereisestä talosta saa haettua jo ostamansa asemalleista uudet aseet tilalle. Ajoneuvot alkavat savuttaa tarpeeksi osumaa ottaessaan, jolloin niitä täytyy korjata hylsyavaimella.
Grafiikat ovat upeita, mutta eivät yhtä hienoja kuin Crysiksessä. Sen sijaan vuorokaudenaikojen mallinnus on mallinnettu upeasti. Aamulla on hienoa ihailla auringonnousua savannilla ja katsella villieläinten juoksua edestakaisin. Puista irtoavat oksat niitä ammuttaessa, mutta itse puut eivät katkeile. Jopa ruohikko on mahdollista sytyttää tulee esimerkiksi polttopullolla. Tällöin tuli leviää ainoastaan parinkymmenen neliön aluelle, joten vaaraa koko alueen polttamisesta ei ole. Äänimaailma on kohtalainen, ja ääninäyttely kaipaisi parannusta.
Tekoäly ei ole kummoista. Viholliset osaavat hakeutua suojaan ja väijyä, mutta paikoitellen niiden röntgenkatse ja erityisen tarkka osumatarkkuus, etenkin haulikolla, alkaa ärsyttämään.
Far Cry 2:lla ei ole alkuperäisen pelin kanssa muuta yhteistä kuin nimi. Pelaaja laitetaan suorittamaan itseään toistavia tehtäviä ja ajamaan edestakaisin spawnaavien vihollisjoukkojen kansoittamien vartiopesäkkeiden läpi. Kartta on näennäisesti laaja, mutta vuoristojen rajaamat alueet pakottavat kulkemaan tiettyjä jokia ja teitä pitkin. Ainoana hyvänä puolena voidaan pitää graafista puolta ja ajelua edestakaisin ihaillen maisemia ja vain tappaen vihollisia. Pelissä olisi ollut paljon potenttiaalia, mutta se on pilattu liian vähäisellä sisällöllä. Pelattavaa riittää yli 12 tunniksi, jos jaksaa suorittaa lisätehtäviä.
ARVOSANA: 7. (Arvosteluasteikko 4-10.)
