ARVOSTELU: Quantum of Solace (PC)

Uusimman James Bond -elokuvan aikoihin elokuvasta julkaistiin myös peli.

Quantum of Solace on ensimmäisestä persoonasta kuvattu räsikintäpeli, joka perustuu Casino Royalen ja uusimman Bond-elokuvan tapahtumiin. Pelistä ei löydy mielenkiintoista juonta, vaan peli tukeutuu puhtaaseen räiskintään. Pelaajaa kuljetetaan räiskintäkohtauksesta toiseen putkimaista kenttää pitkin. Nappi pohjassa räiskien ei pärjää, vaan peliin on lisätty ominaisuus ottaa suojaa erilaisten rakenteiden takaa ja ampua sieltä kohti vihollisia. Hyvänä puolena vihollisten kaatamiseen ei tarvitse käyttää puolta lippaallista ammuksia, vaan ne kaatuvat noin kolmesta luodista.

Graafiselta olemukseltaan peli näyttää pääosin hyvältä, mutta paikoitellen ympäristö kärsii yksityiskohtien puutteesta. Jostain ihmeen syystä pelin FPS on rajoitettu kolmeenkymmeneen. Tämän lisäksi pelissä käytetään depth of view -tekniikkaa, eli tähtäimen kohdalla kuva on tarkka, muualla epätarkka. Tämä haittaa vihollisten havainnointia. Ääninäyttely on kohtalaisen hyvää tasoa, mutta muuten äänissä olisi parannettavaa. Creative X-Fi XtremeGamer -korttia käytettäessä äänilähteiden paikallistamisessa oli välillä ongelmia. Tekoäly toimii, ja viholliset osaavat ottaa suojaa esteiden takaa. Tosin näilläkin vihollisilla on röntgenkatse, jolla näkee esineiden läpi.

Quantum of Solace on tylsä räiskintäpeli; pelaaja kuljetetaan räiskintäkohtauksesta toiseen putkimaista reittiä pitkin. Pelin pääsee läpi päivässä tai kahdessa.

ARVOSANA: 6,5. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: The Elder Scrolls IV: Shivering Isles (PC)

Oblivioniin on julkaistu täysiverinen lisäosa, Shivering Isles.

Cyrodiiliin avautuu mystinen portti, jota pelaajan on lähdettävä tutkimaan. Portin takaa löytyy perus-Oblivionista hyvin paljon poikkeava paikka: Realm of Madness. Realm of Madness jakautuu kahteen osaan: värikkäseen Maniaan ja synkkään Dementiaan. Paikkaa hallitsee hullu Sheogorath, jonka persoonallisuus koostuu sekä Maniasta ja Dementiasta. Sheogorathin valtakunta on tuhon partaalla, ja hän toivoo pelaajasta sen pelastajaa.

Suurin ero Oblivioniin on maisemat. Manian värikäs luonto ja Dementian synkät ja masentavat maisevat eroavat Oblivionin luonnosta selvästi. Tehtävät ovat mielenkiintoisia, tosin hyvin samanlaisia kuin Oblivionissa: tavaroiden hakua ja vihollisten tappamista. Uusia vihollisia, loitsuja, yrttejä ja aseita on lisätty jonkun verran. Grafiikka ja ääninäyttely on samaa tasoa Oblivionin kanssa.

The Elder Scrolls IV: Shivering Isles tarjoaa Oblivioniin lisäpelattavaa muutamaksi illaksi. Lisäosa tarjoaa mielenkiintoisen tarinan ja kasan uusia varusteita ja taikoja.

ARVOSANA: 8,5. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: The Elder Scrolls IV: Knights of the Nine (PC)

Oblivionin laajennuspaketti kulkee nimellä Knights of the Nine.

Knights of the Nine ei ole varsinainen lisäosa, se sisältää lyhyehkön tarinan erään ritarin muinaisvarusteiden hankkimisesta. Pelaajan täytyy etsiä eri paikoista haarniskan osia ja aseita. Kaupasta ostetussa versiossa tulee mukana lisäpalikat Horse Armor, The Orrery, Wizard’s Tower, Vile Lair, Thieves Den, Mehrunes’ Razor ja Spell Tomes. Ne lähinnä lisäävät pelimaailmaan paikkoja, joita pelaaja voi varustaa kodeikseen. Paikoissa voi esimerkiksi kasvattaa yrttejä.

Tehtävät eivät suuremmin eroa alkuperäisen pelin tehtävistä. Pelaajan täytyy matkustaa tiettyyn paikkaan ja etsiä esine. Hieman ongelmanaratkontaakin on lisätty tehtäviin.

The Elder Scrolls IV: Knights of the Nine tarjoaa Oblivioniin lisäpelattavaa muutamaksi tunniksi. Mukana tulevat lisäpalikat eivät laajenna tarinaa, vaan lisäävät pelimaailmaan uusia paikkoja.

ARVOSANA: 8. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: Fuj:tech DTV PRO

Tietokoneesta saa tehtyä monipuolisen multimedialaitteen. Asentamalla USB-väylään digi-TV-tikku saa televisiokanavat näkyviin.


Fuj:tech DTV PRO on noin 20 euron hintainen USB-väylään laitettava digi-TV-tikku. Se tukee maanpäällisiä lähetyksiä, laajakuvaa, DVB-teksityksiä sekä ohjelmien tallentamista.


Paketista paljastuu digi-TV-tikun lisäksi pieni antenni, kaukosäädin, käyttöohjeet ja ohjelmisto-CD.


Tikku muistuttaa todella reilunkokoista USB-muistia. Kokoa on kuitenkin sen verran paljon, että se vie viereisenkin USB-paikan tilan.


Antenniliitin on standardikokoinen.


Antenni on pienikokoinen magneettiantenni. Rakenteensa puolesta se täytyy laittaa sopivalle metalliselle alustalla, jotta se toimisi. Esimerkiksi työpöydän metallirunkoon.


Mukana tuleva kaukosäädin on yksinkertainen ja pienikokoinen. Tiedonsiirto tikun ja kaukosäätimen välillä tapahtuu infrapunan avulla, eli niiden välillä on oltava näköyhteys. Jos tikun asenta koneen taakse, kanavan vaihto koneen etupuolelta ei välttämättä toimi.


Mukana tulee Arcsoft TotalMedia -ohjelmisto, jonka avulla voi katsoa TV-lähetyksiä. Ohjelma on helppokäyttöinen.


Katselutilassa on mahdollisuus tutkia ohjelmatietoja, teksti-TV:tä, aloittaa ohjelman tallennuksen vaihtaa kanavaa sekä äänenvoimakkuutta.


Kuvan voi suurentaa koko näytön suuruiseksi.

Digi-TV-tikun käyttöönotto oli helppoa: ohjelmiston asennus, tikun ja antennin paikalleen laitto ja mukana tulevalla ohjelmistolla kanavien virittäminen. Antenni täytyy kuitenkin asettaa tarkoin paikalleen. Muutaman kilometrin päästä lähettimestä tikulla oli pieniä nykimisongelmia kuvan kanssa, mutta antennin kunnon sijoittamisella metalliselle pinnalle suurimmista ongelmista päästiin. Paremman antennin hankkimista kannattaa kuitenkin harkita, jos ongelmia on.

Ohjelmisto on helppokäyttöinen. Sen avulla pystyy aloittamaan tallentamisen saman tien tai ajoittamaan sen alkamaan tiettynä ajankohtana. Ainoana huonona puolena ohjelmaikkunan raahamisessa toiseen näyttöön on hankalaa. Hiiren kursori pysyy ikkunaa raahattaessa ensisijaisessa näytössä, mutta varsinaisen TV-ohjelman saa näkymään kokonaan toissijaisessa näytössä, jopa koko näytön tilassa.

Fuj:tech DTV PRO on edullinen USB-väylään liitettävä digi-TV-tikku maanpäällisten lähetysten katsomiseen. Mukana tullut antenni toimii hyvin tai ainakin kohtalaisesti, kunhan muistaa asettaa sen metalliselle pinnalle. Tekstitykset toimivat ja ohjelmisto on helppokäyttöinen. Sillä onnistuu myös ohjelmien nauhoittaminen. Kauko-ohjain toimii infrapunatekniikalla, joten näköyhteys tikun ja säätimen välillä on oltava.

ARVOSANA: 9. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: Club3D 8400 GS

Näytönohjaimen avulla saadaan tuotettua kuva näytölle. Sellainen saataa löytyä emolevylle integroituna, mutta yleensä näytönohjain hankitaan erillisenä.


Club3D 8400 GS on PCI-E -väylään laitettava passiivisesti jäähtyvä näytönohjain. Siinä on 256 Mt GDDR2-muistia 64-bittisellä muistiväylällä. 8400 GS on tarkoitettu peruskäyttöön, josta kerrotaan pakkauksessakin. Hintaa näytönohjaimella on noin 35 euroa.


Paketista löytyy näytönohjaimen lisäksi ajuri-CD, asennusohjeet, S-VHS to RCA -sovitin ja pari erillistä asennusrautaa.


Ohjain on passiivisesti jäähdytetty, jolloin ei tarvita äänekästä tuuletinta.



Liittimiä on kolme: digitaalinen DVI-I, analogiset D-SUB ja S-VHS.

8400 GS:ää ei ole tarkoitettu pelikäyttöön, koska tehoja siinä auttamattomasti liian vähän. Ohjain ajaa asiansa normaalissa työpöytäkäytössä: nettisurffailussa, elokuvien katselussa ja vastaavassa toiminnassa. Passiivisen jäähdytyksensä ansiosta se sopii myös kotiteatterin HTPC-koneeseen.

Club3D 8400 GS on perusnäytönohjain työpöytäkoneisiin. Passiivisen jäähdytyksensä ansiosta se on äänetön. Ainoaan huonona puolena voidaan pitää analogista D-SUB -liitintä. Se voitaisiin korvata toisella DVI-liittimellä, josta saataisiin tarvittaessa analoginen signaali ulos adapterin avulla.

ARVOSANA: 8,5. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: Brothers in Arms: Hell's Highway (PC)

Toiseen maailmansotaan sijoittuva Brothers in Arms -pelisarjan kolmas osa ilmestyi kolmen vuoden odottelun jälkeen.

Pelissä taistellaan toisen maailmansodan kuuluisassa operaatiossa, Market Gardenissa. Peli on tyypiltään taktinen FPS. Pelaajan on annettava käskyjä joukkuetovereilleen, jotka antavat suojatulta sillä aikaa, kun pelaaja kiertää vihollisten taakse teloitamaan heidät.

Peli on lähes samanlainen kuin edeltäjänsä. Uusia ominaisuuksia ovat muun muassa mahdollisuus ottaa suojaa esteiden takaa, ja ampua sieltä olkapään yli olevan kuvakulman avulla, parempi tekoäly ja tuhoutuva ympäristö. Tuhoutuvaa ympäristöä saa tosin välillä etsimällä etsiä: ainoastaan aidat ja tietyt rakennusten osat ovat tuhottavissa. Tekoäly on huomattavasti parempaa. Sekä omat että viholliset osaavat ottaa suojaa tulelta. Kiväärillä ampumisen lisäksi välillä on mahdollisuus päästä ajelemaan tankilla.

Grafiikka on ok-tasoista ja tarinaa eteenpäin vievät välinäytökset toimivia. Kenttäsuunnittelu on edelleen putkimaista. Valinnanvaraa ei pelaajalle anneta, vaan on kuljettava tarkkaan suunniteltuja reittejä pitkin.

Brothers in Arms: Hell's Highway on hyvin samankaltainen kuin edeltäjänsä. Pelissä annetaan omille tiimikavereille käsky antaa suojaa samalla, kun itse kierretään vihollisten selustaan. Ramboilemalla ei pääse kuin hengestään. Kenttäsuunnittelu on tylsähköä. Toiseen maailmansotaan sijoittuvaa pelattavaa riittää pariksi illaksi.

ARVOSANA: 8-. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: Corsair TWIN2X4096-6400C5

Muistia tietokoneessa ei ole koskaan liikaa. Tällä hetkellä DDR2:n hinta on alhaalla, joten muistipäivitys on kannattavaa.


Pöytäkoneisiin tarkoitettu Corsair TWIN2X4096-6400C5 koostuu kahdesta kahden gigatavun DDR2-800 -muistikammasta. Pakkauksesta ilmenee kaikki olennaiset tiedot: valmistaja, muistityyppi ja latenssit. Hintaa muisteilla on noin 50 euroa.


Muistipiirit on peitetty heatspreadereilla jäähtymisen parantamiseksi.


Muistit on speksattu latensseille 5-5-5-18 vakiojännitteellä, eli 1,8 voltilla. Kulkua löytyy ainakin 450 MHz (900 MHz DDR), mutta hyvin suurella todennäköisyydellä ne venyvät pidemmällekin.

Corsair TWIN2X4096-6400C5 on edullinen heatspreadereilla varustettu neljän gigatavun DDR2-800 -muistipakkaus. Ne kellottuvat ainakin 450 MHz:iin, mutta suurella todennäköisyydellä enemmänkin.

ARVOSANA: 9. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: Pure (PC)

Välillä nurkan takaa, täysin tuntemattomuudesta, ilmestyy peli, joka osoittauttuu onnistuneeksi tekeleeksi. Tällainen on Disneyn julkaisema Pure.

Pure on kolmannesta personnasta kuvattu arcade-mönkijäpeli. Pelin alussa pelaaja saa tehtäväkseen rakentaa osista mieleisensä ajoneuvon, ja lähteä sillä sitten valloittamaan kilpailuita. Kilpailut sijoittuvat luontoon, eikä tylsiä sisäratoja ole. Kilpailuissa on mukana 15 tekoälykuskia.

Kilpailuja on kolmea eri tyyppiä. Race-pelimuodossa ajetaan rataa ympäri muutaman kierroksen ajan ja tehden temppuja hypyissä. Onnistuneista tempuista saa nitroa, jolla saa väliaikaisesti lisättyä moottorin tehoa. Sprintissä ajetaan muutama lyhyt kierros rataa pitkin. Oikein ajoitetut mutkiin tulot ovat avain voittoon. Freestyle-pelimuodossa tarkoituksena on tehdä mahdollisimman monimutkaisia temppuja ja ketjuttaa niitä. Jokaisen hypyn jälkeen on muutama sekunti ehtiä seuraavaan hyppyriin tekemään uusia temppuja, ja täten ketuttaa temput saadakseen paremmat pisteet.

Puren pelaaminen on hauskaa. Ehdottomasti parhaimpiin puoliin kuuluvat mönkijöiden muokkaaminen mieleisiksiin, suuret hypyt ja upeat maisemat. Huonoina puolina voidaan pitää eri mönkijäosien samankaltaisuutta ja pelin lyhyyttä. Uratila on ohi muutamassa illassa. Mönkijää voi ohjastaa näppäimistöllä, mutta pädiä kannattaa käyttää.

Pure on mielenkiintoinen mönkijäpeli, johon kuuluvat upeat maisemat ja hienot temput suurissa hyppyreissä. Ainoana huonona puolena voidaan pitää ainoastaan muutaman tunnin pituista uratilaa.

ARVOSANA: 8+. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: Roccat Kone

Roccat on uusin tulokas pelioheislaitteiden markkinoille. Tähän mennessä siltä on tullut ulos hiiri ja pari hiirimattoa. Jossain vaihessa Roccat julkaisee näytöllä varustetun näppäimistön.


Roccat Kone -pelihiiri on pakattu erikoisen tyylikkääseen styroksiseen pakkaukseen, joka huokuu viileyttä. Hintaa hiirellä on noin 70 euroa.

Hiiren speksit ovat: 3200 dpi:n lasersensori, TCU (Trackin Control Unit), 128 kt sisäistä muistia viidelle profiilille, vaihdettava paino, 10 nappia, 1000 Hz:n polling rate, kustomoitavat ledit ja 118 gramman paino (+ lisäpainot).


Mukana tulee hiiren lisäksi ohjelappusia ja rasiallinen painoja.


Kone muistuttaa erästä Logitechin hiirtä erityisesti, nimittäin MX518:aa. Niin muoto kuin nappien paikat on kopioitu, mutta ominaisuuksia on tullut rutkasti enemmän.

Muodoltaan Kone on hieman kulmikkaampi kuin MX518, ja napitkin ovat tuntumaltaan erilaiset. Peukalon kaksi nappia ovat sopivan herkkiä painaa. Etäisyyttä etummaisella peukalonapilla on sen verran paljon hiiren takaosasta, ettei oma peukalo yllä painaa sitä. Onneksi nappi on muotoiltu siten, että etusormellakin ylettää painamaan. Hiiren päällä olevat kolme nappia ovat hieman turhan jäykkiä. Rullassa on kallistusmahdollisuus sekä oikealle että vasemmalle. Pelin tiimellyksessä rullaa painettaessa alaspäin rulla kallistui vasemalle luvattoman usein aiheuttaen väärän aseen valitsemisen. Rullan pyöritys eteen ja taakse on sekin hieman löysä, mutta siihen tottunee ajan kanssa. Hiiren pinta on kumimaisen muovinen.


Kone-hiiren mukana tulee neljä painoa massaltaan 5g, 10g 15g ja 20 grammaa. Hiiren voi laittaa yhden painon kerrallaan.


Paino napsautetaan kätevästi hiiren pohjaan kiinni. Painoon on lisätty elektroniikkaa, jonka avulla hiiren ohjelmistosta voi nähdä hiireen kiinnitetyn painon. Kätevämpää se on tosin katsoa kääntämällä hiiri ympäri.

Hiiren alla näkyy myös uuden TCU-tekniikan osa. TCU:n avulla hiiren laser säädetään hiirimatolle sopivaksi. Kokeilin kalibroida laserin ensin muovimatolle, jonka jälkeen kokeilin hiirtä mustalla kangasmatolla. Laserin teho oli säätynyt muovimatolla niin heikoksi, ettei siinä riittänyt tehoa liikuttamaan kursoria kangasmatolla. Kangasmatolla kalibroidulla sensorilla tuli ongelmia maton epätasaisuuksien kanssa: matossa olevan kohouman kohdalla kursori ei liikkunut. TCU:n voi toki kytkeä pois päältäkin. En itse huomannut suurtakaan eroa TCU:n hyväksi.

Hiiren ohjelmisto antaa hyvät puitteet hiiren viilaamiseen. Nappien toiminnot voi valita vapaasti ja herkkyyksiä muuttaa. Huonona puolena alhaisin herkkyys on 800 dpi, ja siitä voi nostaa herkkyyttä 400 dpi:n välein 3200 dpi:hin saakka. Makrojakin voi tehdä vapaasti. Profiileja voi tallentaa hiireen viisi kappaletta, ja ne käynnistyvät ennaltamääritellyn sovelluksen käynnistyessä (vaatii ohjelmiston asennuksen).




Yksi Koneen erikoisuuksista on muunneltavat ledit. Käyttäjä voi valita hiiren ympärillä olevien ledien värit suhteellisen vapaasti, tai sammuttaa ne kokonaan. Ledit voi laittaa esimerkiksi ilmaisemaan eri profiileita.







Kuvia hiirestä. Alimmaisena Logitech G9, Roccat Kone ja Logitech MX518.

Roccat Kone on 70 euron hinnallaan arvokas hiiri, joka soveltuu Logitech MX518-hiireen tottuneille. Hieman kulmikas muoto tosin häiritsee, sen huomaa erityisesti kun kokeilee MX518:a Koneen jälkeen. Päällä olevien nappien jämäkkyys ja rullan löysyys ovat Koneen ainoat heikkoudet. Ohjelmisto on toimiva, eikä sensorissakaan ole valitettavaa: se toimii usealla eri alustalla. Mainostettua Vehicle Control Modea ei hiirestä löydy.

ARVOSANA: 8. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: Assassin's Creed (PC)

1100-luvun lopulle sijoittuvassa Assassin's Creed -pelissä pelaaja istutetaan salamurhaajan saappaisiin teloittamaan vihollisia.

Peli alkaa, kun lähitulevaisuudessa elävä Desmund Miles kytketään laitteeseen, joka mahdollistaa käyttäjän DNA:han jääneiden esi-isien muistojen elämisen. Laitteen avulla pääsee siis elämään keskiajan elämää.

Itse peli koostuu kolmesta elementistä. Ensin ratsastetaan kaupunkiin. Jos sinne on jo kerran matkustettu, pikateleporttaus onnistuu. Seuraavaksi käydään tapaamassa yhteyshenkilöä, joka kertoo, mistä voisi saada esitietoa päätehtävän suorittamista varten. Esitietoja saadaan esimerkiksi "neuvottelemalla" ennalta määritellyn henkilön kanssa tai juoksemalla ja hyppimällä paikasta A paikkaan B tietyssä ajassa. Kun esitietoja on hankittu tarpeeksi, on tehtävänä vihollisen salamurhaaminen. Kun vihollinen on murhattu, on aika siirtyä toiseen kaupunkiin ja toistaa tehtävät.

Kaupunkien katujen varsilla parveilee vartijoita, jotka eivät tietenkään pidä ihmisten tappamisesta tai siitä, että pelaaja yrittää mennä sellaiseen paikkaan, johon hänellä ei ole oikeutta. Jos vartijat näkevät jotain epämääräistä, he lähtevät pelaajan perään. Takaa-ajot ovat välillä todella rasittavia, koska vartijat osaavat hyppiä kattoja pitkin yhtä hyvin kuin päähahmo. Juoksulenkit voivat kestää minuutteja ennen kuin jostain löytyy suojaisa paikka, jossa vartijat saa pois kannoilta. Tämän jälkeen täytyy taas palata takaisin suorittamaan tehtävää.

AC:n ainoa kantava voima on mahdollisuus kiipeillä seiniä pitkin ja hyppiä rakennusten katoilla. Tekniikka on toteutettu hyvin, eikä turhia tippumisia tai ongelmia kiipeilyssä ole.

Grafiikka on kaunista ja pelimaailma kohtalaisen eläväistä. Kaupungeissa pyörii kansaa päämäärätömästi ja lintuja lentelee. Kaupunkilaisten dialogi on puolestaan itseään toistavaa. Äänimaailma on OK, mutta pelaamisessa pädi on lähes pakollinen; hiirellä ja näppäimistöllä pelaaminen ei oikein toimi.

Assassin's Creedin ainoas kantava voima on mahdollisuus kiipeillä seiniä pitkin ja hyppiä katoilla. Tehtävät ovat tylsiä ja itseään toistavia, eikä tekoälyssäkään ole kehumista.

ARVOSANA: 6,5. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: SteelSeries SP

SteelSeries on eräs pelioheislaitteiden valmistaja, jonka tuotevalikoimaan kuuluvat muun muassa hiiret, hiirimatot ja kuulokkeet.


SteelSeries SP on kovapintainen muovinen hiirimatto, jolla on hintaa noin 30 euroa. Matto on pakattu läpinäkyvään muovipakkaukseen, josta saa selville oleellisimmat tuotetiedot.


Oheistuotteina maton mukana tulee ohut vihkonen, tarra ja hiiren pohjaan liimattavat tassut, joiden avulla kitkaa hiiren ja maton välillä saa pienennettyä.


Itse matto on väliltään harmaa ja kooltaan 320 x 270 x 3 mm. Pohja on kuminen, joka pitää maton hyvin pöydän pinnalla paikallaan.

Testasin hiirimattoa Logitech G9 ja Roccat Kone -laserhiirillä. Hiiret liukuivat hyvin, eikä kursorin hyppimistä esiintynyt. QPAD EC-R -mattoon verratessa SP on selvästi liukkaampi. Ääntä hiiren liikkuttelussa syntyy jonkin verran, mutta ei häiritsevästi. Muovisen pinnan ansiosta sen puhtaanapito on helppoa.

SteelSeries SP on kohtalaisen kallis matto, mutta rahalle löytyy vastinetta. Liukas pinta, mukana tulevat hiirentassut ja maton hyvin pöydän pinnalla pitävä kumipohja ansaitsevat kiitokset.

ARVOSANA: 9. (Arvosteluasteikko 4-10.)

ARVOSTELU: Far Cry 2 (PC)

Vuonna 2004 julkaistu Far Cry keräsi arvostelumenestystä lähinnä upean grafiikkansa ansiosta. Mutkien kautta pelin tekijät joutuivat luopumaan Far Cry -nimestä, mutta se ei pelin tekoa haitannut. Syntyi graafiselta olemukseltaan upea Crysis. Far Cry -nimen omistava Ubisoft julkaisi viime kuussa alkuperäiselle pelille jatko-osan, Far Cry 2:n.

Pelin alussa pelin päähahmo saapuu sisällissodassa olevaan johonkin Afrikan maahan. Kaksi ryhmittyvää taistelevat toisiaan vastaan, ja päähenkilön täytyy tehdä kummalekin puolelle tehtäviä.

Tehtävät ovat itseään toistavia. Päätehtävät ovat hyvin pitkälti seuraavanlaisia: Matkusta toiselle puolelle karttaa joko autolla, bussilla tai veneellä, ota pomolta tehtävä vastaan. Matkusta ajoneuvolla toiselle puolelle karttaa ja tapa vastustaja. Toista tätä useamman kerran. Sivutehtävät koostuvat lähinnä samanlaisesta turhasta toiselle puolelle karttaa matkustamisesta ja vihollisen tappamisesta. Kaiken lisäksi matkan varrella on vihollisjoukkojen vartioasemia, joiden läpi pääsee yleensä ajamaan helposti läpi, mutta välillä on pakko pysähtyä tappamaan joukot. Kun vartiopesäke on tyhjennetty ja tehtävä suoritettu, palatessa samaa reittiä vartiopesäke on täynnä jälleen vartioita. Ja näitä vartioasemia on yleensä useita matkan varrella.

Aseita pystyy hankkimaan asemyyjiltä timanteilla, joita saa suoritetuista tehtävistä tai löytämällä ympäri karttaa sijoitetuista laukuista. Aseet jumiutuvat tarpeeksi paljon käytettyä, jolloin asemyyjän viereisestä talosta saa haettua jo ostamansa asemalleista uudet aseet tilalle. Ajoneuvot alkavat savuttaa tarpeeksi osumaa ottaessaan, jolloin niitä täytyy korjata hylsyavaimella.

Grafiikat ovat upeita, mutta eivät yhtä hienoja kuin Crysiksessä. Sen sijaan vuorokaudenaikojen mallinnus on mallinnettu upeasti. Aamulla on hienoa ihailla auringonnousua savannilla ja katsella villieläinten juoksua edestakaisin. Puista irtoavat oksat niitä ammuttaessa, mutta itse puut eivät katkeile. Jopa ruohikko on mahdollista sytyttää tulee esimerkiksi polttopullolla. Tällöin tuli leviää ainoastaan parinkymmenen neliön aluelle, joten vaaraa koko alueen polttamisesta ei ole. Äänimaailma on kohtalainen, ja ääninäyttely kaipaisi parannusta.

Tekoäly ei ole kummoista. Viholliset osaavat hakeutua suojaan ja väijyä, mutta paikoitellen niiden röntgenkatse ja erityisen tarkka osumatarkkuus, etenkin haulikolla, alkaa ärsyttämään.

Far Cry 2:lla ei ole alkuperäisen pelin kanssa muuta yhteistä kuin nimi. Pelaaja laitetaan suorittamaan itseään toistavia tehtäviä ja ajamaan edestakaisin spawnaavien vihollisjoukkojen kansoittamien vartiopesäkkeiden läpi. Kartta on näennäisesti laaja, mutta vuoristojen rajaamat alueet pakottavat kulkemaan tiettyjä jokia ja teitä pitkin. Ainoana hyvänä puolena voidaan pitää graafista puolta ja ajelua edestakaisin ihaillen maisemia ja vain tappaen vihollisia. Pelissä olisi ollut paljon potenttiaalia, mutta se on pilattu liian vähäisellä sisällöllä. Pelattavaa riittää yli 12 tunniksi, jos jaksaa suorittaa lisätehtäviä.

ARVOSANA: 7. (Arvosteluasteikko 4-10.)